Laita Javascript päälle!

Yksinäisen merisotilaan ristiretki

Lähdimme torstaina Pihlajasaareen perheveleilylle. Tomille oli kasvanut kova kaipuu merelle ja keinuvalle pedille, joka sijaitsee rakkaan ms Split Pot veneen keskikajuutassa. Laura puolestaan toivoi löytävänsä Pihlajasaaresta mustikoita. Joonaksen ennakkotoiveista en ole aivan varma. Todennäköisemmin kivien viskely, uinti ja se että saa olla äitin ja iskän kanssa jännällä paatilla oli päälimmäisenä pikkukipparimme mielessä. Laura ei kuitenkaan löytänyt saarelta ainoatakaan mustikkaa ja se olikin sitten se viimeinen pisara jo ennestään ärtyneelle emännälle. Seuraavana aamuna oli Lauran ja Joonaksen matkakassit pakattu ja kokka suunnattu kohti mummulaa Kankaanpäässä.

Tältä pohjalta yksinäinen merisotilas aloitti sitten suuren seikkailun. Pitkällisen suunnan, kohteiden ja reissun pituuden pohdinnan jälkeen päätin suosia tuttuja paikkoja kohtuullisen etäisyyden päässä kotisatamasta. Voin tunnustaa suoraa että rantautuminen ennalta tuntemattomaan saarenrantaan peräankkuri + keulaköysi minne vaan kiinni saa keinolla tuntui liian pelottavalta ajatukselta hoitaa ilman miehistöä. Suunnaksi valitsin lännen. Matkan pituudesta ei lähdettäessä ollut muuta tietoa kuin että maksimissaan viikon reissun teen. Pohdin että kattellaan nyt kauanko viihdyn itseni kanssa veneellä. Pidän siitä että suunnitelmissa on huikea vapaus eikä tarvitse toteuttaa ennalta määriteltyä käsikirjoitusta. Suorittamisen sijaan voi vain elää, olla ja nauttia hetkestä, päivä kerrallaan. Tehdä siis kaikki toisella tapaa kuin töissä, jossa kuuluisaa oravanpyörää saa polkea kalenteri täynnä merkintöjä pitkälle tulevaisuuteen.

Kaparen oli reissuni ensimmäinen saari. Saari on sopivalla sijainnilla länteen päin lähdettäessä. Täällä veneemme oli vieraillut keran aieminkin mutta tuolla reissulla ei paikkaan keretty juurikaan tutustua. Tiesin että saaresta löytyy rantautumista helpottavat poijut sekä rannalta koukut. Rantautumisesta muodostui heti kättelyssä reissuni haasteellisin rantautuminen. Tuuli puhalsi kohtisuoraa sivultapäin noin 7 ms. Pohdin veneellä pitkään uskaltaudunko rantautumaan ollenkaan sekä sitä miten se kannattaa hoitaa ja mitä teen jos jokin osa rantautumissuunnitelmastani ei toimikkaan ja mitä mahdollisia vaikeuksia voi eteen tulla. Kaikki sujui onneksi kuitenkin juuri siten kun olin suunnitellut ja rantautuminen onnistui seuraavilla stepeillä: Perä kiinni, muutama ohjausliike, vähän lisää kaasua, pikkaisen pakkia, sitten juoksujalkaa keulaan, hyppy rantaan ja vene ennalta katsottuun koukkuun salamannopeasti kiinni. Loikka takaisin veneelle ja rynnäten vetämään poijuköydestä, sillä tuuli oli kääntänyt veneen siten että peräkin oli lähellä rantaa. Poijuköydesn kiristys ja… huokaisu. Onnistuin. Kohta saa ottaa rantautumiswiskit!

Saari itsesssään on kiva ulkosaari, jossa telttailu on kiellettyä. Eteläisellä sivustalla levittäytyvät ulkosaarille tyypilliset sileät kalliot. Saarelta löytyy parikin grillailukatosta, joista valita. Yhteysalukset eivät tälle kaupungin saarelle liikennöi, joten saarella voi viettää aikaa muutamasta veneilijäseurueesta huolimatta aika rauhassa ulkomeren maininkeja katsellen.

Seuraavana päivänä ajelin Lähteelään, Porkkalanniemen kärjen seutuville. Myös Lähteelä oli minulle entuudestaan erittäin tuttu paikka. Kohteen valinnassa vaikutti hieman helpon rantautumisen lisäksi sähkön saatavuus laiturilta. Päivä oli reissun lämpimin +26C, joten vietin sen uiden useaan otteeseen, kävellen pitkähkön lenkin mantereella, kirjaa lueskellen sekä nauttien itse kokatusta gourmee ateriasta. Sovin myös pikkuserkkuni Mikan kanssa seuraavan päivän veneretkestä.

Pikkuserkkuni Mika, kummipoikani Valtteri ja Vili, seurueen nuorin (2v) matruusi, saapuivat aamuvarhain autolla Lähteelään. Oli aika saada  tänne lokikirjaan myös yksi neitseellinen ”huiputus”, eli merkintä uudesta kohteesta. Se oli nyt mahdollista kun rantautumisessa oli auttamassa joukko neuvokkaita matruuseja. Kohteeksi valitsin Byladet, noin 6 merimailin päässä itään Lähteelästä. Bylandetissa sijaitsee suomalaisten rakentama tulenjohtotorni sekä venäläisten v. 1950-54 välillä rakentamia rakennuksia, korsuja ja entisiä tykin/kk:n asemia. Mika valistuneena historiamiehenä tiesikin ”Kyläsaaren” historiasta huomattavasti omaa pikalukemaani enemmän. Perillä Valtteri kalasteli ongella. Syöttinä Beef Jerky. Kalaa ei tullut mutta syötti veti puoleensa suuren parven pikkukaloja. Vilillä oli aika pitkälle samat mielipuuhat kuin Joonaksella eli kivien viskeleminen sekä lätäköissä hyppely. Kipparia miellytti kovasti 1. luokkalaisen Valtterin sponttaani kommentti veneeseen astumisen jälkeen ”Minun mielestä tämä on  aivan suuremmoinen vene” :) . Makkarat paistettiin ja tehtiin pikainen saarikierros. Lähteelän huoltolaituriin kiinnittäydyttiin sotilaallisesti klo 1700. Tämän jälkeen Tomi suuntasi reissun viimeiseen yöpymissaareen, Stora Brändöhön.

Oikeastaan reissun pituuden ratkaisi lopulta sunnuntainen sääennuste, joka lupaili vieltä tiistaiksi aurinkoista mutta keskiviikosta kylmenevää ja sateista säätä. Stora Brändö on aikanaan minun vuokrapurjeveneellä löytämä saari ja siitä syystä kaikkein rakkain lähivesien kohde. Ensimmäisen rantumisen tälle saarelle tein vuotta ennen Split Potin hankintaa suuren purjehdusseikkailun päätteeksi vuonna 2010. Juuri tuosta syystä mieleni halajaa saarelle enemmän kuin muille lähisaarille. Saari on lokimerkinnöin jo aika tägätty ja myöskin kuvattu, joten tällä kertaa jutun kuvamateriaalissa ei itseään toistavia maisemakuvia saarelta juurikaan näy. Saaressa oli tullessani kaksi venettä, molemmat kylkikiinnittyneenä lahden puolelle. Parkkeerasin veneen näiden veneiden väliin ja kaipailin keulapotkuria kohtuullisen paljon tuulen puhaltaessa taas väärästä suunnasta. Onneksi rannalla oleva mukava Vuosaarelaisvenekunta havaitsi parkkivaikeudet ja riensi auttamaan köysien vastaanotossa.

Vinkkejä yksinveneilyyn

Jokainen kokee varmasti yksin veneilyn omalla persoonallisella tavallaan. Toisille se sopii paremmin kuin toisille. Omalla kohdallani yksin veneily on samaan aikaan sekä mitä mahtavin- että ahdistavin kokemus. Kasvattavaa se ainakin on. Vapaus, rauha ja riippumattomuus muiden veneessä olevien ihmisten tarpeista tuo suurta nautintoa. Toisaalta erilaiset pelkotilat nousevat helposti mieleen sekä huoli siitä selviääkö erilaisista mahdollisista ongelmatilanteista itse. Muiden aikuisten kanssa veneillessä voi aina konsultoida toista. Yhdessä muiden kanssa veneillessä kokemuksista syntyy yhteisiä ja on toinen ihminen/ihmisiä, joiden kanssa kokemuksia jakaa. Vaikkakin olen ehdottomasti yhdessä muiden kanssa veneilyn kannalla, niin aion silti jatkossakin tehdä veneretkiä myös yksin. Siinä on vaan jotain eeppistä, mystistä ja selittämätöntä. Rohkaisisin kaikkia lukioita käväisemään merellä myös yksin, sillä silloin ehkä ymmärtää mistä puhun.

Reissullani tein 4 rantautumista yksin. Rantautumiset ovat ehdottomasti se hankalin yksin veneilyn osa. Huolimatta siitä että kaikissa paikoissa joihin rantauduin, oli muita veneilijöitä paikalla, ei minua autettu rantautumisessa kuin kerran. Kaapparenissa ja Lähteelässä jopa naapurissa parkissa olleet veneilijät viiniä siemaillen nauttivat selkeästi rantautumistuskailuistani, mutta apuun ei tultu! Päätin että tästä eteenpäin kun näen yksin ajelevan kipparin rantautumassa, niin joka kerta olen tikkana paikalla ja huudan kovalla äänellä ”Aja tähän vain – minä otan vastaan”. Olisi tuntunut ylettömän hyvältä… Ajatuksiani ohjeiden muodossa yksin veneilevälle kipparille bullet pointteina:

  • Käytä legin suunnitteluun ja tulevan rantautumisen suunnitteluun tupla määrä aikaa ennen köysien irroittamista
  • Laita kaikki köydet ja rantautumistarvikkeet valmiiksi paikoilleen jo lähdön yhteydessä mikäli mahdollista
  • Suosi tuttuja paikkoja
  • Älä pelkää lillua rantautumispaikan läheisyydessä pitkää aikaa vain suunnitellaksesi miten rantautuminen hoituu parhaiten
  • Ota huomioon tuuli. Et voi hallita kuin yhtä pelipaikkaa kerralla (Ankkuri/poijuköysi, ruori tai keulaköydet). Tällä välin tuuli puhaltaa venettä haluamaansa suuntaan. Ennakoi miten tuuli vaikuttaa veneeseen.
  • Varaa mukaan luettavaa ja muuta ajanvietettä
  • Kerro ystävillesi mihin olet menossa ja missä päin liikut (itse taisin laiminlyödä tämän)
  • Nauti! Olet veneen suvereenina kipparina maailman kauneimmassa saaristossa!!

Matkaa kertyi: 52 NM, Dieseliä kuluin 83 L. Keskikulutus siten 1,59 L/maili.

Lokitiedot

Kippari(t)
Miehistö
, ,
Tuuli
Heikko tuuli, 0-3 m/s
Kohtalainen tuuli, 4–7 m/s
Navakka tuuli, 8–13 m/s
Pilvisyys
Selkeää
Verrattain selkeää
Puolipilvistä
Veden lämpötila
16-18 °C
Kohteet
, , , ,
Alueet
Espoo, Kirkkonummi, Suomi, Uusimaa
Avainsanat
, , , , , , , , ,
Kaparenissa rantautuneena
Kaparenin poijupaikoilta pilkottaa avomeri
Kaparenin parempi grillikatos
Sinä ei telttailla täällä Kaparenin saarella
Kaparenin huikeaa rantaa
Näkymä Kytööseen Kaparenista
Puerto del Kaparen
Tomi hassuttelee Lähteelän helteillä
Nettipokerivoitoilla kuitattiin Lähteelän satama ja sähkölasku 13e. Kiitos PAF:n surkeille vastustajille!
Tomi kokkaa Lähteelässä
Lähteelässä rantautuneella keula kohti laituria
Lähteelän laiturin alkupätkä
Illalliseksi Pippuroitu härän sisäfile. Kyllä tuli ikävä vaimon makaronilaatikkoa.
Split Pot Lähteelän ilta-auringossa
Tomi pullistelee
Tomi makailee
Tomi pohdiskelee
Tomi ui Lähteelässä - useaan otteeseen
Mikan perheen miehistön kanssa Byladetissa rantautuneena
Mika ja Vili
Bylandetin ei niin informatiivinen infotaulu
Bunkkerin päällä kasvoi puu johon pojat kiipesivät
Suomalaisten rankentama tulenjohtotorni
Bylandetin rantaa
Lisää Bylandetin rantaa
Valtteri ja Vili poseeraavat
Venäläisiä kirjaimia Byladetilta löytyneestä talosta
Veli itänaapurin rankentama, tod näk. Poikkesi meikäläisestä rankentamistyylistä,
Bylandetissa vietettiin makkarafiesta
Vasemmalla puiden lomasta näkyy Split Pot, oikealla vanha bunkkeri
Bylandetin rantaa lissää
Aurinkoisen sään ykkösgrillausmesta Bylandetilla
Venäläinen bunkkeri. Tähti, sirppi ja vasara oven yläpuolella sekä vuosiluku 1954
Yksinäisen merisotilaan 26 solmun vauhdinhurman hetki merellä
Yksinäinen merisotilas bongaa lintuja Stora Brändössä
... mutta löytääkin kookkaan etanan
Suo Stora Brändön saaren sisäosissa
Autopilotti päällä. Kippari ketarat levällään aurinkokannella.
Kokka kohti kotia, edessä Kytöön saari. Miellyttävä 0,5 -1,0 metrin myötäaallokko,