Veneilyjuhannus itään

Ennakkoasetelma ei vaikuttanut erityisen innostavalta, kun Vunnelin perhe pääsi irroittamaan Split Potin köydet Lauttasaaren kotisatamasta lähes 1,5 kuukaudeksi. Työkiireet olivat lykänneet hieman lähtöämme, ja sää näytti yhtä masentavalta kuin lähipäivien ennustekin.

Venehuoltopäällikkömme Tuukka oli saapunut edellisenä päivänä asentamaan vihdoin saapunutta uutta ilmanputsaria konehuoneeseemme samalla kun Tomi oli jynssäillyt näkkejä irti pohjasta lisävauhdin aikaansaamiseksi. Vaan ilmanputsari oli ollut väärän mallinen, joten pitkä veneilyturneemme sai ainakin alkaa ilman tuota osaa.

Puuttuvan ilmanputsarin takia päätimme pitää vauhdin enimmäkseen putput-tasolla, jotta konehuoneesta ei pomppisi nöyhtää moottorin ilmanottoaukosta sisään, ja jotta tuo sisään päin käyvä imu ei olisi ihan yhtä voimallinen.

Sandhomsudden 19.-20.6

Pääsimme lähtemään Lauttasaaresta vasta klo 16 maissa, ja ajatuksena oli ehtiä Porvoon saariston tuntumaan yösimään. 6-7 solmun vauhtia hissutellen etenimme juhannuksen erittäin hiljaisessa menoliikenteessa ja kohtuullisen tyynessä myötätuulessa kohti Pellinkiä, joka vahvistui matkan aikana tilanteeseen sopivimmaksi yölaituriksi. Saavutimme Pellingin Sandholmsuddenin pohjoisimmassa niemessä sijaitsevan Sandholmsuddenin laiturin yhdeksän maissa illalla.

Paikalla oli vain muutama vene, mutta hiljainen kahvila oli auki, ja saimme tehtyä pikaisen kierroksen sataman ympäristössä sekä leikkipaikalla sekä vaimennettua itsemme punkkaan varsin pian iltapalan jälkeen.

Aamuherätys tapahtui kevyeen kopsahdukseen veneen kylkeen. Tämän aiheuttajaa katsomaan kömpiessä huomasin ympäristön muuttuneen totaalisesti. Koputtajaveneen lisäksi viereemme oli ilmestynyt nukkuessamme kymmeniä muitakin veneitä. Lisäksi ilma oli päinvastainen iltaiseen nähden, eli hyvinkin aurinkoinen. Hiljaiselle rannalle oli noussut juhannustori, ja viereinen Benitan kahvila oli muuttunut jättimäiseksi terassiksi. Paikalla oli satoja ihmisiä.

Kävimme hankkimassa torilta juhannuslohet, ja nautimme hetken aikaa Pellingin vilkkaasta kyltapahtumasta ennen kuin jatkoimme matkaa kohti luonnon rauhaa.

Brokholmen 20.-21.6.

Vain lyhyen ja aurinkoisen itäsuuntaisen ajelun päässä Pellingistä Lillfjärdenin selän kupeessa sijaitsee Stora Brokholmen, jonka rantautumispaikan ilmansuunta ja laituri sopi kivasti tuuliennusteeseen. Iloksemme laiturilla ei ollut tunkua, sillä vain yksi vene oli tullut viettämään lisäksemme juhannusta tähän vanhaan hiekkalouhossaareen.

Laiturin takana syveni niin jyrkästi, että kylkikiinnitys on tänne näppärin ja pitävin kiinnittäytymistapa maksimissaan kolmelle veneelle silloin, kun muita tulijoita ei ole näköpiirissä.

Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen ylläpitämässä retkisatamassa näytti olevan kattavasti palveluita. Laiturin lähistöön keskittyvään varustukseen kuuluu useampia grillipaikkoja, pari upeasti disainattua kierreseinähuussia, roskikset ja kaivo.

Saimme toisen paikalle tulleen veneen miehistöstä seuraa juhannuksen viettoon, ja Aaro pääsi testaamaan onkimista heidän välineillään. Jännitys oli melkoinen, kun isin avustuksella laiturille nostettiin pikkumiehen ensimmäinen saalis mallia särki. Juhannusaaton iltasääkin oli viileydestään huolimatta kohtuullinen, vain pieni sadekuuro osui kohdalle.

Loviisa 21.-22.6.

Edellisen illan pitkähköksi venynyt juttutuokio naapurikipparin kanssa innosti nukkumaan aamupäivän lyhyeksi. Vaan eipä meillä ollut kiirettä, tiedossa oli tuttavaperheen tapaaminen Loviisassa vasta illan kynnyksellä. Niinpä jatkoimme putputteluvaihteella kohti Loviisaa kahtiajakautuneessa säässä. Mantereen puolella näytti satavan rajustikin, kun taas meren puolella paisteli aurinko. Tätä rajapintaa muutaman tunnin kynnettyä olimme Loviisan Laivasillan uudenkarheiden satamapalveluiden äärellä.

Loviisan vierassatama oli yksi viihtyisimmistä käymistämme kaupunkisatamista. Kaikki tarvittava löytyi, ja saunat sekä suihkut ja niiden yhteydessä sijaitsevat oleilutilat olivat siistit ja viihtyisät. Paikalta sai myös lainata lastenrattaita kaupunkikierroksia varten. Kävimme heti alkuun testaamassa saunat pikaisesti. Kaveripariskunnan saavuttua pääsimme paikallisopastettuun minikierrokseen lähialueella ja kävimme testaamassa Ölvin-ravintolan. Terassi osoittautui viihtyisäksi ja ruoat keskitasoa selvästi paremmiksi.

Pikkupoikakolmikko piti ruokailun jälkeen vauhtia yllä leikkipuistossa, ja sateen yllätettyä siirryimme Laivasillan viehättävään vanhaan suola-aittaan rakennettuun kahvilaan. Paikallisoppaidemme lähdettyä sade kävi niin rankaksi, ettemme viitsineet poistua muutamaa sataa metriä veneelle. Jäimme paikalle katsomaan jännää MM-futispeliä, ja välillä kurkattiin ulos hurjan värikästä tuplasateenkaarta ihmettelemään.

Seuraavana päivänä teimme laajemman kierroksen Loviisan keskustassa ja sen kahdessa löydetyssä leikkipuistossa. Simo teki myös kierroksen Laivasillan merimuseossa. Täydensimme hieman jääkaappia, söimme lounaan Laivasillan rantaravintolassa ja jatkoimme tihkusateessa kohti parin vuoden takaa tuttua Svartholman linnoitussaarta.

Svartholm 22.-23.6.

Napsautimme Split Potin kyljestä aisaan kiinni Svartholman erinomaiseen ja ilmaiseen vieraslaituriin. Sateen ropistessa jätimme saarikierroksen väliin ja suuntasimme kohti saaren mainiota aittakahvila-ravintolaa. Aiempien rasvaista rakkautta tihkuvien muistikuvien innostamana toistin illallisvalintani: suolakurkkua, salamia, mustapippuria ja smetanaa sisältävän herkkupizzan. Onneksi tuote oli säilytetty listalla, makukimara oli juuri niin hivelevä kuin muistinkin.

Aamulla sade oli lakannut, joten pääsimme hyödyntämään saaren köysirataa ja muita leikkivälineitä. Saarikierroksen uusinnan jälkeen lähdimme taas tuntemattomammille vesille.

Hudö 23.6.

Paikallistuntija Teemulta saadun vinkin perusteella lähdimme katsastamaan Hudön saaren hiekkaista poukamaa paranevassa säässä. Jostakin kohdasta olisi kuulemma mahdollista saada keula tuupattua rantahiekkaan jopa niin pitkälle, että rantautuminen onnistuisi ilman kumivenettä. Plotterin ja Google-kartan satelliittikuvan perusteella syvimmäksi epäilemäni kohta hiekkarannasta näytti kuitenkin syvenevän liian loivasti veneemme metriselle syväykselle. Pyysin Annaa heittämään ankkurin veteen, ja ajatuksena oli rantautua kumiveneellä.

Anna teki työtä käskettyä, ja heitti ankkurin veteen. Valitettavasti sen kiinnitys köyteen oli jäänyt tarkistamtta, ja ankkuri molskahti komeasti veteen yksinään. Joten sain laskea rivakasti sähköisen keula-ankkurimme lipuessa madaltuneeseen veteen. Pumppasimme kumiveneen, ja yritimme etsiä sillä ankkurin noin 2 – 3 metrin syvyydestä. Olimme kuitenkin liikkuneet keula-ankkuria laskettaessa sen verran, että ankkuri jäi paikallistamatta. Hommassa tuli sen verran kiire, että plotterin man over board -merkintä jäi tekemättä. Olisi auttanut löytämään oikean kohdan.

Simo ja Aaro kävivät kumiveneellä tsekkaamassa Hudön komean rantahietikon. Rantahietikolla näkyi valitettavasti ihmisen jälki kaljapurkkien muodossa, mutta painaumat hiekalla kuuluivat vain hirville ja muille elikoille. Huomasimme myös, että hieman idempänä rannassa olisi ollut sen verran syvempi kohta, että veneellämme olisi päässyt siitä ainakin lähemmäs kuivaa maata.

Mäntyniemi / Munapirtti 23.-24.6.

Jatkoimme Hudöstä muutaman tunnin hitaalla köröttelyllä seuraavalle päivälle sovittuun miehistönpäivityspaikkaan, Munapirtin Mäntyniemeen. Sää oli viileä, mutta muuten jo kohtuullinen. Ohitimme matkalla Långön-saaren kauniilta näyttäneen eteläkärjen, joka takana olevan lahden katsoin potentiaaliseksi seuraavaksi yöpaikaksi. Mäntyniemen vieraslaituri ei ehkä muuten olisi kummoinen, mutta viereisen merihotellin mukavat palvelut täydentävät kokonaisuuden käymisen arvoiseksi. Pihalla on hyvä hiekkaranta uimiseen, kiva grillimaja sekä pieni leikkipuisto ja trampoliini. Aaro arvosti paikan siis erityisen korkealle. Varasimme hotellista saunan, jonka yhteydessä olevaa uima-allastilaa hyödynsimme Aaron uimaleikkeihin.

Hotelli Mäntyniemi olisi kuulemma tarjonnut monipuolista veneilijän aamiaistakin, mutta tämä jäi hyödyntämättä, kun yritimme saada veneen jääkaappia tyhjennettyä miehistönvaihdon alta. Odotimme Tomia saapuvaksi heti puolen päivän aikoihin, ja nousimme ajoissa siivoamaan veneen. Tomilla oli kuitenkin työhommia hoidettavana, ja lopulta hän löysi itsensä Loviisan puolen samannimiseltä polulta tunnin ajomatkan päästä. Joten muu perhe saatiin vaihdetuksi toiseen kapteeniin vasta illansuussa.

Tomin tavarat saatiin kyytiin, ja Simo jatkoi reissuaan lennosta seuraavalle etapille.

Kokonaismatkaa noin kertyi kesän ensimmäiselle isolle etapille noin 79 NM.