Saimaan kanavan kuuma paluumatka

Taas oli tullut aika valloittaa maailmaa omin kätösin ja miehisen miehistön voimin. Yllätimme kapteeni Simon perheineen lomanviettopuuhista Lappeenrannan lämpimästä mutta epävakaisesta satamasta lauantaina noin klo 14.00 aikoihin. Matka Helsingistä LPR:ään oli ottanut autolla paljon Google mapsin ennustusta pidemmän ajan. Annan ja Aaron startatessa kotimatkalle alkoi taivaalta valua vettä ja Tomille tuli erittäin tuttu fiilis. Tällä kertaa sade kesti kuitenkin vain noin tunnin verran. Uusi miehistömme pääsi kättelemään Simon jo tunteman Sea Ray -kipparin Tomin. Koska omasta veneestämme löytyy toinen kippari Tomi, jouduttiin tässä seurassa uudempi Tomi nimeämään kakkoseksi. Tomi kakkonen tarjosi muutamana ensimmäisenä yönä ystävällisesti yösijaa veneestään, joten pari ensimmäistä yötä miehistömme nukkumiset hoituivat miellyttävän väljästi. Pikaisten asettumistoimenpiteiden jälkeen lähdettiin porukalla täyttämään masut pizzoilla hiekkalinnojen läheisyydestä löytyneeseen pirteään, mutta hintavaan terassiravintolaan.

Voisi sanoa, että tällä kertaa reissu alkoi siitä mihin edellisen miehisen miehistön reissu päättyi Saimaan tulomatkan kanavaseikkailun jälkeen. Nyt kaikki tehtäisiin vain päinvastaisessa järjestyksessä. Lappeenrannan yöelämätarjontaan tutustuminen tulikin nyt viimeisteltyä, sillä ensimmäisellä kerralla puuttumaan jääneet muutamat yöelämän keskukset päästiin kokemaan. Voisi sanoa että Split Potilla on nyt täydellinen käsitys Lappeenrannan yöstä.

27.7.2014 Sunnuntai / Lappeenranta – Brusnitšnoje

Aamutuimaan tsemppasimme toisemme nopeasti sängystä ylös ja lähdimme jälleen kylpylähotellin aamusaunoille ja uinneille. Ennen kanavalle pujahtamista syötiin päivälliseksi lähes erinomaista meksilaista ruokaa sekä juomaa Gringos Locos-ravintolassa. Palvelun tasokin oli miellyttävää, sillä Tommin fantasioimiin palautumisjuomiin liittynyt erityistoiveemme otettiin hyvin huomioon. Kaupan kautta veneelle ja matka kohti Venäjää alkoi.

Kanavien laskettelu alaspäin sujui meiltä jo kesän aikana hankitun kokemuksen turvin helposti. Laskeutuminen vaikutti muutenkin olevan helpompaa kuin yläsuuntainen eteneminen. Mielestäni ylöspäin tultaessa sulkujen virtaukset olivat voimakkaampia. Nuijamaan rajanylityspaikalle tultuamme normaaleiden rajamuodoisuuksien lisäksi rajaviranomaiset tarkistivat että veneestämme löytyi pelastusliivit jokaiselle matkustajalle. Kippari puhallutettiin ja palosammutin leimoineen tarkistettiin. Ilta kerkesi jo hämärtyä kunnes viimein saavuttiin Brusnitchnoen sululle. Tämä on ainoa paikka, jossa veneilijöillä on venäjän puolella lupa yöpyä kun matka tapahtuu Saimaalta merelle. Yöpymispaikassa, kanavan toiselta puolelta, saa myös tankata. Tämä huoltoasema mainostaa olevansa auki 24h.

Kaupankänti dieselistä paikallisen vanhemman herran kanssa ei ollut täysin mutkatonta. Tähän vaikutti varmasti se tosiasia että me osasimme tasan 50% enemmän venäjää kuin tämä herra taisi englantia tai suomea. Oma varastomme rajoittui kahteen venäjänkieliseen sanaan. Hinnan ja palvelun puolesta suositeltavampi tankkauspaikka on Lavolassa kanavan suulla.

28.7.2014 Maanantai / Brusnitšnoje – Santio – Hamina

Aamun valjettua starttasimme veneen ja livahvimme yöpymispaikan vieressä olevaan kanavan viimeiseen sulkuun ilman odotteluita. Sulun toisella puolen hoidettiin vielä venäläisten tullitarkistus yllättävän joustavasti luovuttamalla viranomaiselle miehistöluottelo ja muut tiedossa olevat dokumenttikopiot. En ole varma kerkesimmekö edes venettä kiinnittämään laituriin tätä varten, todennäköisesti emme. Niin kivasti ja vaivattomasti meni rajamuodollisuudet meillä tällä kertaa. Viipurin ohi marssittiin hitaasti ja arvokkaasti. Vasta kaupungin ohitettuamme käännettiin venneen kaasukahva alaspäin ja … pettymystä ei voinut sanoin kuvailla kun vene ei noussutkaan plaaniin. Uskoimme tässä vaiheessa meille myydyn heikkolaatuista dieseliä.

Ongelma aiheuttaja osoittautui kuitenkin myöhemmin turboksi. Valitettavasti talven korjauksilla turboa ei oltu saatukaan täysin kuntoon. Lisäksi selkämme takana mantereella alkoi ukkostaa ja sataa suuntaamme edeten. Meillä oli myös tietoisuus siitä että Viipurin – Santion avomeriosuus on vain ajettava oli ukkosta tai ei, joten alkoi tunnelma veneessä käydä sähköiseksi. Onneksi ukkosrintama pysytteli kuitenkin mantereen liepeillä eikä tavoittanut meitä.  7 solmun nopeudella saavutimme Santion noin neljässä-viidessä tunnissa. Matkalla venäjän rannikkovartiosto kutsui VHF-radiotaajuuksilla (kanava 16) venettämme nimeltä. Yhteyden saatuaan pyysivät vaihtamaan kanavalle 11, jossa käytiin lyhyt keskustelu. Ainoa kysymys jonka esittivät koski sijaintimme tiedustelua. Epäilimme, että halusivat lähinnä testata onnistuuko meiltä radion käyttö ylipäätään ja tiedämmekö itse sijaintiamme.

Santion laiturissa suoritettiin maahantulotarkistus suomalaisten viranomaisten toimesta. Pysähdyksestä selvittiin alle 5 minuutissa. Rajanviranomaiset olivat laiturissa valmiina pilkillä kun saavuimme. Jatkoimme matkaa suoraa kohti Haminaa, jonne saavuttiin iltamyöhään.

Haminassa sijaitseee yksi parhaista vierassatamista, johon olemme Suomenlahdella törmänneet. 20 euron vastineeksi satamasta saatiin venepaikka, sähköt ja luksustasoinen sauna privaattikäyttöön tunniksi. Valitettavasti olimme Haminassa sen verran myöhään liikenteessä että paikallisten ravintolaherkkujen testaaminen muuttui ABC-huoltoasemaruokailuksi. Kunnianhimoisempaa ruokatarjoilua ei enää saapumisaikaamme ollut saatavilla. Maanantai-ilta oli kaupungilla muutoinkin hiljaisen puoleinen alkamassa olleesta Hamina Tattoosta huolimatta.

29.7.2014 Tiistai / Hamina – Lehmäsaari – Norra Sandön

Tiistaina matkamme jatkui Tommin ja Simon suorittaman kauppareissun jälkeen kohti länttä. Masa ja Tomi puolestaan tekivät veneelle tehohuollon kauppareissun aikana (tiskit, siivous, kannen kuuraus, veden vaihto ja septin tyhjennys). Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Lehmäsaari Kotkan edustalla. Harmiksemme meillä ei riittänyt aika saarella muuhun kuin pikaiseen pulahtamiseen naurettavan lämpimässä merivedessä sekä eväiden naposteluun. Saari on hiekkadiggareiden paratiisi ja tänne täytyisi kyllä päästä uudelleen.

Päivän pääkohteeksi ja yöpymiseen olimme valinneet Norra Sandön saaren, johon saavuttiin alkumatkan hitaanpuoleisesta vauhdista johtuen vasta alkuillasta. Saari teki meihin hurjan vaikutuksen nousten heittämällä Split Potin ylöskirjaamattomalle TOP 10 listalle. Pitkulaisen saaren molemmat kyljet tarjoavat erinomaista hiekkarantaa sekä sileitä kalliorantoja. Illalla valmistimme saarella maittavan grilli-illallisen ja pidimme muiden veneilyjöiden riemuksi levyraatia. Seuraavana aamuna Norra Sandössä käytiin toimestamme lyhyen kaavan saariolympialaisia.

30.7.2014 Keskiviikko / Norra Sandön – Klovharun – Kaivokari – Gumbostrand – Helsinki

Norra Sandö jätettiin taakse yön jälkeen, sillä matkaa kohti Helsinkiä oli jatkettava aikataulun mukaisesti. Pellingin edustalla pistäydyimme pikavisiitillä muumimamman, eli Tove Janssonin aiemmin omistamalla Klovharun karunkauniilla ulkosaarella. Tai oikeastaan luodolla. Klovharusta otimme suunnan kohti Sipoon selän itäpäätä ja pysähdyimme Kaivokari -nimiseen saareen grillaamaan. Tarkoituksena oli myös tehdä veneen loppupuunaus täällä.

Aterioinnin jälkeen sää muuttui pikaisesti aurinkoisesta synkän tuuliseksi. Samalatutka paljasti Helsingin keskustan päällä olevan massiivisen ukkosrintaman liikkuvan kohti itää. Meille tuli kiire päästä rintaman alta pois ja selvisimme kuin selvisimmekin Gumbostrandin rantaan sadetta ja ukkosta pitämään.

Rintama ohitti meidä hiuksen hienosti meren puolelta. Matkaa päästiin jatkamaan siten että ensimmäinen matruusi pudotettiin pois kyydistä Itä-Helsingissä, Roihuvuoren rannalla. Tässä vaiheessa oikukkaasti käynyt veneen moottori alkoi käymään entistäkin oikukkaammin, joten päätimme jättää rakkaan Split Potin parkkiin Roihuvuoreen yöksi ja tulla ihmettelemään moottoria seuraavana päivänä huoltomiehen kera. Split Pot oli palvellut meitä hyvin päivittäin lähes 1,5 kuukauden ajan ja vajaan 1000 merimailin verran. Nyt kuitenkin matka tyssäsi ironisesti vain 10 merimailia ennen kotisatamaan saapumista.

Vene käytiin seuraavana päivänä siirtämässä kotisatamaan ilman ongelmia ja huoltomies Ari pääsi moottorin kimppuun. Kesän suuret reissut olivat tältä erää ohitse ja mieli haikea mutta onnellinen. Onneksi kausi kuitenkin jatkuu vielä pitkälle lokakuuhun saakka ennen kuin vene pääsee talviunille.

Matkaa taitettiin 193 NM ja Dieseliä kului 286L. Kulutus 1,48L/NM