Loikkaus itään Saimaan kanavan kautta

Kippari Mäkinen istuskeli mietteliäänä työpistellään Espoon Leppävaarassa. Oli varhainen aamu ja listattuja työtehtäviä piisasi. Stressistä huolimatta olo oli levollinen, sillä kippari tiesi  kolmeviikkoisen veneilyloman olevan nyt lähempänä kuin koskaan. Auto oli pakattu ja varusteet hankittu muutamia päiviä aiemmin tulevaa Venäjän kauttakulkumatkaa ja saimaan Kanavaa varten. Noin klo 15.30 tapahtui se suurin, jota koko talven ja kevään oli hartaasti odotettu. Auton moottori starttasi työpaikan pihalta ja oravanpyörä lakkasi pyörimästä.

Monien harhailujen jälkeen kippari viimein saapui Pyhtäällä sijaitsevaan Munapirttiin, joka todellakin sijaitsi Pyhtäällä, eikä Loviisassa jonne kippari autollaan ensin virheellisesti navigoi. Munapirtissa suoritettiin pikainen auton purkaus- ja uudelleenpakkausoperaatio, sillä kipparikolleegani Simo passitti perheensä autolla kotimatkalleen. Ilma oli puolipilvinen ja lämpimähkö. Oravanpyörästä irtautuneen kipparin tavarat saatiin pikaisesti soviteltua uuteen lomakotiin ja veneen köydet irroitettiin heti tämän perään.

Långön 24. – 25.6

Långön saari sijaitsee Munapirtiltä noin 3 mailia etelään. Rantauduimme saaren eteläpuolella sijaitsevaan lahteen, josta on lähes esteetön näköala avomerelle. Rantautumispaikka on useimmiten haasteellinen johtuen sen etelään avautuvasta avomeriyhteydestä. Tällä kertaa tuulet puhaltelivat kuitenkin miedosti ja pohjoisen puolelta, joten yöpyminen arvioitiin sujuvan. Illalla meitä kiusasi hieman yli pyyhkäissyt ukkosrintama, joka ei onneksemme kuitenkaan rajummin päällemme hyökännyt. Pääsimme siten vielä grillaamaan kunnon illalliset. Aamu valkeni sen verran mukavassa säässä, että pääsimme suorittamaan saarikierroksen. Långöstä mieleen jäi mahtavat rantakalliot, joihin luonto on piirtänyt mahtavia railoja kuin terävällä veitsellä. Myös ihmisen jäljet näkyvät saaren kallioissa. Saarelta on todennäköisesti louhittu ja kuljetettu kiveä. Saarella on myös lukuisia siirtolohkareita, isoja kivenjärkäleitä, jotka ovat tyypillisiä itäisen Suomenlahden muillakin rannoilla.

Haapasaari 25.-26.6

Yksi Suomen kauneimmista kalastajakylistä ja kyläidyliä huokuvista suojaisista lahdista löytyy Haapasaarelta. Saavuimme Haapasaareen iltapäivällä ja saaren pienehköllä vieraslaiturilla ei lisäksemme ollut kuin yksi purjevene. Saarella sijaitsee myös merivartioston asema. Kävimme hakemassa sieltä vielä viime hetken vinkkejä Saimaan kanavamatkalle. Saaren sijainnista johtuen suurin osa kanavalle suuntaavista huviveneilijöistä hoitaa kuitenkin kotimaan rajamuodollisuudet Santion saarella, jonka kautta meidänkin oli tarkoitus kulkea. Saarelle jäi veneemme miehistöä alusta alkaen hyvin palvellut ja paljon kiitosta niittänyt isäntägrilli, sillä aamutohinoiden aikana emme muistaneet sitä poimia kyytiin laiturilta, jossa edellisenä iltana grillasimme. Matkaan kohti Kotkaa jatkettiin aamulla varhain.

Kotka Sapokanlahti 26.6

Ennen Sapokan vierassatamaan saapumista tankkasimme veneen sataman suulla olevalla huoltoasemalla. Septitankin olimme tyhjentäneet jo edellisenä iltana. Nämä toimenpiteet + veneen perusteellinen siivous suoritetaan aina kun uutta miehistöä saapuu veneelle. Tällä kertaa Kotkasta miehistöksi saimme Janne Torikan ja Joel Ekmanin. Noin parin tunnin mittaisen stopin aikan kerkesimme myös käväisemään ruokakaupassa hankkimassa loppureissun eväät. Ruokailuja emme kotkassa hoitaneet, vaan päätimme hoitaa lounastelut läheisellä Varissaarella.

Varissaaren ravintola on idylisellä paikalla ja ravintolalta avautuu miellyttävä näköala kotkan edustan vesiliiikennetrafiikkiin.  Tilaamamme ruoat arvioimme kelvollisiksi, vaikka kiitettävää arvosanaa emme pystyneetkään murkinalle antamaan. Parhaiten aterioista tuntui maistuvan kahdelle hengelle tarkoitetu grillilautanen, josta löytyy useamman sortin lihaa. Vatsat pulleina matkamme jatkui kohti illan varsinaista päämäärää, Tammion saarta.

Tammio 26. – 27.6.

Haapasaaren kanssa samassa sarjassa kilpaileva Tammio tarjosi meille ihmeteltävää. Saarella on paljon taloja ja tontteja,  jotka on rakennettu lähekkäin toisiaan. Välillä on vaikea erottaa oletko jonkun pihamaalla vai yleisellä alueella. Oman kivan lisänsä tuovat katukyltitykset, jotka ovat kuin suuremmastakin kylästä. Kylttien viitoittamat ”tiet” ja ”kujat” ovat lähinnä tunnelmallisia kärrypolkuja. Tammiossa havaitsimme grillimme jääneen Haapasaareen ja grilliruokia varten jouduimme kyhäämään oman luonnon grillin sataman tarjoamista monista pikkukivistä. Vaikkakin paikka jäi entiselleen varovaisen grillauksen jälkeen – jäi meitä harmittamaan grillin puuttuminen. Vastuuntuntoisina veneilijöinä emme halua jättää saariin merkkejä itsestämme.

Suuri-Pisi (lounas) / Santio (yöksi) 27.6. – 28.6.

Matkalla Tammiosta Santioon pysähdyimme valmistamaan erinomaisia nyyttiherkkuja sekä lihamestarin erikoista Suur-Pisin saareen. Saari sijaitsee jo hyvinkin Suomen ja Venäjän rajan tuntumassa, näköetäisyydellä Santioon, jonka on jo rajavyöhykettä. Kivojen rantakallioiden lisäksi Suur-Pisistä löytyi myös lapsille sopivia hiekkauimarantoja. Saaren itäpuolella on kappale pari vuotta takaperin palanutta metsää. Ruokaillessamme saimme seuraa parista paikallisesta kalastajasta, joilta kuulimme metsäpalon olleen venäläisten veneilijöiden aikaansaama. Suur-Pisillä otimme ensi kertaa Split Potin meriVHF -radiolla kontaktia Suomen rajaviranomaisiin. Veneilijöitä ohjeistetaan ottamaan yhteyttä rajavalvontaan tuntia ennen Santioon saapumista. Yllätykseksemme viestintä sujui iäkkäällä vekottimellamme luontevasti ja ilman teknisiä ongelmia. Molemmat aluksen kipparit suorittivat keväällä Viestintäviraston radiolupakurssin ja läpäisivät tentin.

Santiossa oli noin 6-8 venettä, joista valtaosa pyrkimässä Saimaalle. Santioon on saavuttava illalla ennen klo 20.00, jotta rajamuodollisuudet meikäläisten puolella keretään hoitaa. Tuntuu olevan suosittua hoitaa ne, kuten mekin teimme, edellisenä iltana ja jatkaa maktaa Venäjän puolelle seuraavana aamuna klo 06.00 Suomen aikaan (klo 08.00 Moskovan aikaa). Saarella ei ole puuceeta lukuun ottamatta mitään palveluita ja liikkuminen on rajoitettu laiturin läheisyyteen. Joel onnistui nappaamaan Santiossa kohtuullisen kokoisen ahvenen virvelillä, joten kalavehkeet eivät tulleet turhaan mukaan. Ahven ja makkarat paisteltiin vielä yön tunteina nuotiolla saaren rannassa. Seuraamme liittyi myöskin Saimaalle pyrkivä Sunwind 31:n purjeveneen miehistö Aapo ja Hannu. Heiltä saimme paljon käytännön tietoa seuraavana päivänä edessäoleviin haasteisiin.

Lavola / Viipuri (tankkaus) 28.6.

Matkamme Santiosta starttasi sotilaallisen tarkasti klo 06.30. Korvat höhöllä kuuntelimme VHF-radiota ja odottelimme että Venäjän merivartiosto kutsuisi meitä, kuten kutsuvat useimpia suomalaisia huviveneilijöitä kysyäkseen enemmän tai vähemmän tärkeitä asioista tai myydäkseen luotsauspalvelun jos veneessä ei ole VHF-puhelinta tai englannin/venäjän taitoista kipparia. Meitä ei kuitenkaan kutsuttu ja matka Santiosta Viipurin edustalle taittui erinomaisessa ja tyynessä säässä. Plaanasimme etapin noin kahdessa tunnissa. Kartoissa ja plotterin ruuduilla olevia merimerkkejä ei veli venäläinäinen ole muuten käynyt mereen laittamassa, vaan ensimmäiset merimerkit tulevat eteen vasta aivan Viipurin suulla. Viipurin ohi veneemme lipui hitaasti ja arvokkaasti. Katseet hakeutuivat kaupunkiin ja sen tunnusmerkkinä olevaan Viipurin linnaan. Kaihoisin mielin katselimme kaupunkia ja sen kaunista merellistä ympäristöä, joka kerran on kuulunut Suomelle.

Lavolan kohdalla, muutama maili ennen ensimmäistä sulkua, tankkasimme kelluvalta huoltoasemalta. Ilmoksemme diesel kustansi 0,73eur/L. Mietimme että olisi se tankki voinut olla tyhjempikin näillä hinnoilla.

Saimaan Kanava 28.6.

Ensimmäiselle sululle (Brusnitchnoe) saavuttaessa tapahtuu Venäläisten tullitarkastus. Paikalle päästyämme sulku avautui juuri aiheuttaen alapuolelleen kovaa virtausta ja aallokkoa. Tämä hankaloitti rantautumista paikalle, jossa koppalakkinen rajaviranomainen meitä odotteli. Muodollisuudet sujuivat kuitenkin ripeästi ja ongelmitta. Ainoa kysymys, johon jouduimme vastaamaan, oli transit? Tämän jälkeen otimme VHF-radiolla yhteyttä sulkuun ja pyysimme lupaa tulla kanavalle. Mukavaa ja helpotusta matkantekoon tuo se tosiasia, että kanavan sulkuja hoidetaan suomalaisin voimin myös Venäjän puolella. Radioliikenne hoitui näppärästi kotimaisella ja sujui mutkitta. Yhteensä nousua Saimaalle Itämereltä syntyy 76 metriä. Nousut on jaettu 8:lle eri sululle, joista viisi ensimmäistä on venäjän puolella ja kolme viimeistä Suomenssa. Korkeimmat sulut nostavat/laskevat venettä jopa yli 12 metriä.

Sulutus oli yksi meitä ennakkoon askarruttanut vaihe matkassa. Kanavassa kulkee paljon rahtilaivojen liikennettä ja huviveneiden on syytä pysytellä poissa tieltä häiritsemästä ammattiliikennettä. Meillä kävi kuitenkin tuuri ja olimme jokaisessa sulutuksessa ainoa alus sulussa. Rahtilaivoja jouduimme odottelemaan vasta Suomen puolella. Emme kuitenkaan ängenneet sulkuun samalla kertaa näiden kanssa. Odotteluakin syntyi minimaalisen vähän. Sulkuun ajettaessa kannattaa pienvene jättää, jos mahdollista, sulun perälle. Kiinnitys lienee toimivinta hoitaa sekä keulasta että takaa yhteen kelluvaan pollariin, joka nousee ja laskee veden tason mukaan. Köysiä ei ainakaan pienemmillä veneillä kannata sitoa kiinni, vaan riittää että yksi henkilö pitää köydestä kiinni keulassa ja toinen ahterissa.

Kanavalla ajettaessa kannattaa kipparin olla hereillä, sillä kanavassa ja eritoten suluissa pyörii jos jonkin näköistä puutavaraa, uppotukeista lautoihin. Maastapoistumistarkistus (passintarkastus) tapahtuu 5. sulun, eli Mälkiän Sulun kohdalla. Täällä meitä oli paikallisen sadekuuron aikaan vastassa kaksi naispuoleista rajatarkistajaa, jotka ottivat passimme pitkältä tuntuneeksi toviksi tarkistettavakseen. Passit takaisin saatuamme toivottivat meille ”Good way”. Mälkiän sulun jälkeen avautuu Nuijamaan järvi ja valtakuntien raja kulkee järven keskiosan lävitse. Meikäläisen puolella on sitten vuorossa uusi rajatarkastus, joka ainakin meidän veneen osalta oli hyvinkin lupsakka ja epämuodollinen. Lappeenrantaan saavuttiin noin klo 18.00 aikaan, eli matkaa tehtiin puoli vuorokautta.

Lappeenranta 28.6.-29.6.2014

Reissumme määränpää saavutettiin hieman klo 18.00 jälkeen puolipilvisessä, kivassa säässä. Lappeenrannan vierasvenesatama on kookas ja sijaitsee loistavalla paikalla keskustan tuntumassa. Satamamaksuun 25 eur (sis sähkö) ei sisältynyt saunosmismahdollisuutta illalla, joten jäimme ilman saunaa. Tämä ihmetytti meitä hieman, sillä maksut satamapaikoista kerää kuitenkin Lappeenrannna kylpylähotelli. Miehistön mieliala oli kuitenkin korkealla, sillä vene oli onnistuneesti siiirretty Lauttasaaresta Saimaalle ja tätä juhlistimme kilistelemällä lasia muutamaankin otteeseen. Saunan jäädessä väliin hyödynsimme satamassa olleen ravintolalaivan palveluita masujemme täyttämisessä. Rannan grillikioskilta tarttui ainakin muutaman seilorin mukaan paikallisia herkkuja vetyjä ja atomeita. Ilta sai arvoisensa päätöksen ja LPR:n yökerhotarjonta rahamme.

Matkaa kertyi 139 NM