Laita Javascript päälle!

Reggae risteilyä Mälaren järvellä

Siljan kävelykatulaivalla nautitun muumiaamiaisen jälkeen oli perheemme aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan tulevaa ja vaativaa siirtymistä varten. Kapteeni ja Perämies olivat juuri parkkeereet yhden Itämeren suurimmistä matkustaja-aluksista Tukholman Värtahamnin satamaan, ja tavaramme olivat laivan Promenade -luokan hytissä hujan hajan. Matka Laivalta Grönalundin vieressä sijaitsevaan vierasvenesatamaan kävi kuitenkin yllättävän vaivattomasti Lauran keksittyä tyrkätä meidän Siljan satamassa tursisteille tarkoitettuun Stockholm Sight Seeing vesibussiin. Vesibussi vei meidät suoraa Grönalundin huvipuistolle, josta päivän kolmas (ja pienin) vesikulkuneuvo m/s Split Pot löytyi nopeasti noin 150 metrin tepastelun jälkeen. Yllätimme Simon imurointipuuhista ja Simo puolestaan yllättyi siitä kuinka olimme kerenneet laivalta veneelle niin pian. Totesimme Split Potin turbon olevan edelleen epäkuntoinen ja kävimme vielä kertaalleen läpi korjaustoimien järjestelyn epätoivon tuskat Ruotsin päässä. Kesken masentavan pohdiskelutuokiomme alkoi taivaalta tippua sadepisaroita. Perheeni loma oli viimein startannut ja ennakko-odotukset loman onnistumisen suhteen poikkeuksellisesti olemattomat.

Päätimme aloittaa lomamme hätiköimättä, yöpymällä Tukholmassa. Vunnelit tankkasivat paatin Kungliga M.B. Klubbenilla ja lähdimme kaupungille etsimään lounastuspaikkaa. Hyvästelyämme Vunnelit ja suoritettuamme nopean kauppakäynnin keksimme pumpata Split Potin kumiveneen täyteen ilmaa ja lähteä valloittamaan sillä Skanssenin rantoja. Tämä olikin varsin mukava aktiviteetti iltapäivälle ja illalle.

Tiistai-aamuna olimme valmiit siirtymään ensimmäistä kertaa makeaan veteen ja Mälaren järvelle. Vunneleilta saatujen ohjeiden ja kokemusten perusteella poistuminen kaupungista ”taka-vasemmalle”oli helppoa ja meidänkin perhe pääsi kokemaan ensimmäistä kertaa sulutuksen Slussenin sululla. Yllätys oli suuri kun kaupunki tuntui sulun jälkeen jatkuvan jatkumistaan lähiöstä ja taajamasta toiseen. Matkavauhtimme oli noin 5,5 solmua melkein koko reissun ajan, joten kesti lähes tunnin verran päästä urbaanista kaupunkimaisemasta Järvisuomea muistuttaviinmaisemiin. Ensimmäiset fiilikset olivat tosiaan että ”mistäs se Päijänne” tänne tupsahti kun betonilähiöiset rannat muuttuivat kaislikkoisiksi ja metsäisiksi. Erona päijänteeseen ehkä se että rannat nousivat paikoitellen jyrjästi ja korkeammalle kuin isänmaamme kamaralla. Noin kahden tunnin ajon jälkeen alkoi jälleen satamaan. Kohteenamme olleen Björkön saaren ja Birkan vierassataman tavoitimme noin 4,5 tunnin ajelun päätteeksi. Paikalle saavuttaessa havaitsimme tuulen hieman yltyneen, ei kuitenkaan mitenkään hälyttävästi. Onneksi ymmärsimme kuitenkin varmuuden vuoksi parkkeerata veneemme niin lähelle saaren rantaa kuin mahdollista, keula kohti laituria ja länttä, josta tuuli puhalsi. Päivällistä laitetiin ja nautittiin veneen sisätiloissa ulkona sataessa rankasti. ruokailun aikana pistettiin merkille tuulen äkillinen voimistuminen. Aiturin purjeveneiden mastot ja staagit olivat alkaneet pitää vihellyskonserttiaan. Miehistömme (Laura ja Joonas) alkoivat tuntea itsnsä huonovointiseksi veneen keulan noustessa ja laskiessa jatkuvasti aaltojen tahtiin noin metrin verran. Satama oli kovin avoin juuri länsituulelle, eikä osittain kelluva laituri tarjonnut tarpeeksi suojaa aalloilta. Tomi päätti lähteä laiturille tutustumaan tukalaksi käyneeseen tilanteeseen. Päälläni oli luonnollisesti abiverkkarit sekä t-paita,  jotka humahtivat hetkessä märäksi. Tuuli kävi noin 14m/s lännestä ja voimakas sade tuli tästä johtuen laakana suoraa iholle. Laiturilla ruotsalaiset kipparit pitivät juuri kokousta asiasta ja diskuteerauksen määrä oli hurja. Päätin liittyä seurueeseen, sillä olin kerennyt poistaa kieli- ja kulttuurimuuria Skotlannin ylämaalla 16 vuotta tynnyrissä kypsyneellä, savuisehkolla Wiskillä. ”Jag tror att det blosar litet” oli keskustelun avaukseni. Pääsin pian piireihin mukaan ja sanomaan oikein käsipäivää naapurissamme olleen purjeveneen ja moottoriveneen kippareille. Purjeveneen kippari oli nimeltään Pär. Pär oli sonnustautunut muiden svenssonikippareiden tapaan kireestä kantapäähän ja päässä lähes kaikilla oli Sydvestit. Oma asustukseni tai pikeminkin sen soveltumattomuus säähän nähden alkoivat melkein hävettää itseäni. Pär neuvoi minulle kuinka tilanteessa kannattaa veneen perästä vetää ”Springi” köysi tukemaan sivulta tulevaa tuulta ja helpottamaan ankkurin työtä. Hön auttoi minua saamaan köysen paikoilleen ja pakko tunnustaa että Pärin neuvosta ja springiköydestä oli tosiaa apua! Tuulet alkoivat hellittää noin puolen yön aikoihin ja loppuyön saimme nukkua aika rauhallisesti.

Keskiviikko valkeni huomattavasti lupaavemmissa merkeissä kuin mitä kaksi loman ensimmäistä päivää säiden suhteen. Aurinko porotti ja tuulet olivat menneet menojaan kiusaamaan veneilijöitä Suomen vesille. Normi aamutoimien lisäksi kävimme uimassa lapsiystävällisellä pienellä rannalla, silittelimme lampaita, seurasimme hetken matkaa Ruotsalaista opastettua kiertokäyntiä viikinkien saarella. Brjörkö-Birka oli keskiajalla yksi kolmesta suuresta Viikonkikaupungista Scandinaviassa. Aamupäivän kruunasi vierassataman kahvilassa nautittu pannukakku ja kahvit. Näiden jälkeen lähdimme suupielet yläviistossa kohti seuraavaa reissun päämäärää. Loma oli viimein alkanut tuntua mukavalta. Veneeseen tullut tekninen ongelma oli sotkenut aiemmat reittisuunnitelmamme ja pakottanut miettimään Mälarenin kiertoa lyhyempien reittivaihtoehtojen mukaan. Mariefred- nimisestä pikkukaupungista oli tullut odotusteni mukaisesti reissun läntisin piste ja eräänlainen reissun ”pääkohde”. Itse asiassa kävimme reissun aikana myöhemmin vielä tätäkin kohdetta lännempänä mutta sitä ei tässä vaiheessa tiedetty. En myöskään ollut suunnitellut/ajatellut mutta näin myöhemmin huomasin Mariefredin olevan Split Potin kaikkien aikojen Eteläisin huiputus!

Kaupungin vanha linna oli erittäin komea ja paikan ykkös nähtävyys. Vierassataman sijainti kaupungin keskustan kupeessa ja linnan läheisyydessä oli erinomainen. Linna avautui pienen lahden toisella puolella koko komeudessaan veneemme peränpuolelta, joten näkymät ruokaillessamme ja iltaa istuessamme olivat huikeat!  Keskiviikkoiltana ukkosti hieman ja ajoittain saimme niskaan sadekuuroja. Päivä oli muutoin ollut kivan helteinen. Torsaina kiertelimme Mariefrediä ristiin rastiin pitkään. Piipahdimme myös höyryveturiajelulla, joka oli kovin muistorikaskokemus. Kohti seuraavaa satamaa lähdettiin vasta noin 15.00 aikoihin.

Yöpyä olimme ajatelleet Stallarholmen nimisessä pikkukylässä, vain noin tunnin put-puttelun päässä Mariefredistä. Stallarholmeniin päästyämme alkoi kuitenkin taas sataa. Kiinnittäydyimme sillan kupeessa olevaan bensa-aseman laituriin tankkaamaan ja samalla tiedustelin vieraspaikoista. Ainoat paikat olivat kuulemma huoltoaseman vieraslaiturissa. Tuntui että jos tähän jäädään, on se kuin ajaisi autolla moottoritien laitaan ja yöpyisi siinä. Pikapäätöksellä päätimme jatkaa matkaa vielä toisen tunnin kohti länttä Strängnäsin kaupunkiin. Perille saavuttiin sen verran myöhään että saimme tuurilla veneemme mahtumaan suuren vierassataman taatusti viimeiseen vapaaseen paikkaan. Kaupunki oli todella idyllinen. Meitä harmitti se ettemme saaneet viettää täällä enempää aikaa. Perjantaina oli nimittäin pitkä ajomatka edessämme. Strängnäs oli reissumme ainoa yöpymispaikka, jossa myös Simon perheen rektikunta oli yöpynyt viikkoa aiemmin.

Perjantaina matka alkoi heti aamusta. Jälleen kerran meitä lykästi sään suhteen ja päivä oli oikein helteinen. Matkamme alkoi parilla maililla itäänpäin, tuloreittiämme pitkin kunnnes sitten aika pian suuntasimme kahden suuren saaren välistä pujottelevaa reittiä kohti pohjoista. Matkalla hieman puolivälin jälkeen pidettiin noin tunnin mittainen levähdys ja uimatako, jonka ajan olimme ankkurissa kaislikkoisella lahdella. Määränpäämme Enköpingin kaupungin suulla oleva Bredsandin Camping alue ja vierassatama. Olimme valinneet tämän kohteen kuvien perusteella ja erityisesti kuvaus ”Barnvänling” huokutti, mainostetusta saunasta puhumattakaan. Kohde oli aiemmin koettujen (Birka, Mariefred ja Strängnäs) jälkeen pettymys. Paikka oli pullollaan auringon ottajia ja vieraspaikkoja oli laiturilta vaikea löytää. Laiturilla oli aikamoinen meteli kun paikalliset teinit laumoittain nauttivat kesän viimeisistä lomapäivistään ennen koulujen alkua. Illaksi meno onneksi kuitenkin rauhoittui. Luvattu sauna oli kuitenkin poikkeuksellisen hyvä sekä sen viereinen uimaranta kiva. Illan aikana tutustuimme myös sympaattiseen suomalais-ruotsalaiseen pariskuntaan, jonka kanssa istuimme iltaa pitkään Joonaksen nukahtamisen jälkeenkin.

Sää jatkui suotuisana myös koko Lauantain, jolloin ajelimme pitkän siivun Enköpingistä lähelle Tukholmaa, Eckerön saarelle. Laura oli innostunut nimen perusteella paikasta nimeltä Rastaholm, jossa sijaitsi myös keskisuuri vierassatama. Perille päästyämme tilasimme sataman ravintolasta erinomaiset mutta arvokkaat ruoka-annokset. Ruokailun aikana Laura huomasi että paikalla esiintyy kauden eräänlaisten päättäjäisten kunniaksi aito Jamaikalainen reggae-bändi ja vieläpä ilmaiseksi. Kyllä siitä riemu repesi. Bändi veivasi 2 tuntia pop-reggae covereita ja vähän jäi bändin autenttisuus arveluttamaan. Fiilis oli kuitenkin hieno! Veneilyloma oli ylittänyt odotukset jälleen moninkertaisesti. Nukkumaan kömmittäessä ja Tomin nauttiessa skottipullon viimeisiä siivuja on muistiini painunut vielä unohtumattomasti yksi luonnon ihmeellisistä ilmiöitä. Mestari oli nimittäin järjestänyt meille todellisen ilotulituksen massiivisilla salamoillaan, joiden iskuväli oli todella tiheä. Taivas välähteli yhtenään, salamat olivat voimakkaita ja näkyivät selkeästi. Kaikki tapahtui kuitenkin turvallisen kaukana meistä,ehkä noin 20-30km:n päässä, joten veneeseemme ei satanut tippaakaan eikä ukkosen vaimea jyrinä juurikaan haitannut laiturin väsyneitä seiloreita!

Sunnuntaina M/S Split Pot ajettiin takaisin sinne mistä lähdettiin,eli KMK:n rantaan, Tukholman Strandvägenille. Matkalla hyödynnettiin Simon vinkistä ”Thai Boat” nimistä ravintolaa sulun suulla, joka ansaitsee kyllä mainetta ja kunniaa sekä erinomaisesta thairuoastaan että kelluvasta palmu-hiekka fiiliksestään. Vene siivottiin ja tyhjennettiin Lauran ja Joonaksen tavaroista. Tomi kävi saattamassa perheensä kävellen Värtahamnin satamaan ja palasi sen jälkeen veneelle suorittamaan veneen siivousviimeistelyjä sekä pesemään sataman pesukoneella omat lomavaatteet. Nukkuakkin taisin ainakin 10 tuntia sillä aavistelin että unelle olisi tarvetta kun seuraavana aamuna vene täyttyisi lomaan hieman toisella kulmalla suhtautuvalla paluusiirtomiehistöllä (Simo+Tuomas+Janne) matkalle Tukholma-Hanko.

Lokitiedot

Kippari(t)
Miehistö
,
Tuuli
Heikko tuuli, 0-3 m/s
Kohtalainen tuuli, 4–7 m/s
Navakka tuuli, 8–13 m/s
Veden lämpötila
20-22 °C
Kohteet
, , , , ,
Alueet
Ruotsi
Avainsanat
, , ,
Captain Carlson
Mälarenin järvimaisemaa
Rastaholmin satama
Rastaholm
Ruotsin pulut oli suomalaisia sisariaan sinnikkäämpiä kerjäläisiä
Familjen Mäkinen heissar dig i Enköping
Captain Carlson kaahailee (heh-heh)
Pelastusliivit on pikkukipparilla ja isillä pakolliset
Tomi uberchillaa koska sukat toimivat myös Ruotsissa navigoitaessa
Joonas veneellä
Joonas harjoittelee vanhemmuutta Mariefredissä
Joonas testasi yltävätkö kädet tämän pienen pajun ympäri
Gripsholmsin linna Mariefredissä näkyi koko komeudessaan vierassatamasta
Linnan pihalla
Joonas etsii vanhan linnan salaisuutta
Satama ja Mariefredin lahti
Linnaa lisää
Joonas etsii vanhan linnan salaisuutta yhä vaan
Linnan puistoa
Vierassatama jonka takana viehättävän pikkukaupungin keskusta
Saittaripaatti Mälarenilla
Mariefred näkyvissä
Majakka mälarenilla
Joonas testaa viikinkikeinua eteenpäin
Ja taaksepäin
Laura ja Joonas tekivät kuvan lampaista isille norjalaisen villapaidan
No ei sentään villapaitaa... pienet sukat vain.
Birkan salaviikinkilaituri
Viikinkivene
Birka opasteet
Birka uimaranta. Täällä aamu-uitiin myrkyisen illan ja yön jälkeen
Birkan saaren Elefanttipatsas josta pysty katsomaan läpi
Birka elefanti 1
Unescon lippu birkassa
Birka Grillifasiliteetit joita emme käyttäneet kuitenkaan
Laituri Birkassa about meidän veneeltä rantaanpäin kuvattuna
Tuulisen ja kaatosateisen illan ja yön jälkeen kuivateltiin kaikki märät vaatteet
Birkan paras ja ainoo ravintoöa
Siljan kannella menomatkalla Tukholmaan
Joonas Siljan kannella
Joonas tepastelee siljan kannella
Joonas halusi tehdä osuutensa veneen loppusiivouksesta matkalla Rastaholmista takaisin Tukholmaan
Tukhomlan KMK:n laiturilla oli SU iltana joku iso ötökkä