Kolme merta ja neljä seiloria

Omistajaperheiden lomailtua kuukauden päivät Baltiassa oli aika kääntää keula kohti pohjoista ja kotisatamaa. Split Pot oli jätetty Kihnun saaren venesatamaan muutamaksi edelliseksi yöksi (to-la). Tomi palasi veneelle päivää ennen uutta ja tuoretta miehistöä (Simo+Tommi+Ilkka), joka saapui Kihnuun Reet-autolautan kyyditsemänä Pärnusta sunnuntai iltana klo 20.30 ennennäkemättömän kovalla energialla ladattuna. Pikaisten tervetuliaismaljojen jälkeen pääsimme saunomaan Kihnun sataman moderniin saunaan. Tommi kävi myös testaamassa saunan takana olevan levätäytteisen ”uimarannan”. Kokeneet kipparit kömpivät yksi toisensa jälkeen nukkumaan illan/yön edetessä mutta reissujännistystä poteneet uudet matruusit purkivat selkeää ylilataustaan aina auringon nousuun saakka.

Maanantai 27.7. Kihnu – Heltermaa

Aamu valkeni Kihnun saarella kohtalaisen tuulisissa merkeissä. Säätiedotusten mukaan ajamaan lähteminen kanatti jätää myöhemmälle iltapäivälle, joten kerkesimme syömään aamupala/lounaat keskellä kihnun saarta sijaitsevassa viihtyisässä ravintolassa sekä tekemään juoma/muona täydennystä saaren pikkukaupassa. Säät tulevalle viikolle näyttivät voimistuvaa tuulisuutta, joten päätimme ajella pitkiä päiväosuuksia alkuun, jotta Suomenlahti kerettäisiin ylittämään reissun alkupuolella. Ensimmäinen legimme alkoi Riian lahden koilliskulman ylityksellä ja Muhun saaren kohdalta kohtisuoraan pohjoiseen yli Väinän meren.

Kipparit neuvotelivat pitkään kohteesta, joksi sitten valikoitui Hiidenmaalla sijaitseva Heltermaan satama. SL-satamaketjun ylläpitämään satamaan saavuttiin vasta myöhään illalla, klo 20-21 välissä. Nettisivuilta olimme tarkistaneet että satamassa on ravintola ja kauppa mutta kumpaakaan emme löytäneet. Myöskään saunaa satamaisäntä ei suostunut lämmittämään meille ja nämä olivat meille kyllä lieviä pettymyksiä. Itse satama oli moderni ja kauttaaltaan erittäin suojainen tehokkaan aallonmuurtajan ansiosta. Satamasta on lauttayhteys Eestin mantereelle ja illan mittaan katselimmekin usein satamassa pyörähtänyttä kookasta matkustajalaivaa.

Lähimpään kauppaan oli jopa 6 kilometrin matka, joten päätimme jättää kaupareissun seuraavalle päivälle ja Dirhamiin. Kertakäyttögrilli kypsensi meille maittavan leipä/makkaraillallisen ja nukkumaan käytiin edellistä iltaa huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä, perinteeksi muodostuneen levyraadin jälkeen.

Tiistai 28.7. Heltermaa – Dirhami – Hanko

Herätys tapahtui sovitusti klo 10.00 jälkeen. Tiedossa oli melkoisen pitkä ajopätkä Hiidenmaalta Dirhamin kautta Hankoon. Heltermaalla tankattiin viimeisen kerran edullista eestiläistä dieseliä, jonka hinta maassa vaihteli 1,08-1,49 euron välillä (useimmiten 1,1-1,2e/l). Matkaan päästin vasta puolenpäivän aikaan, joten päätimme jättää Simon toiveissa olleen Vormsin saaren visiitin väliin ja nopeuttaa siten matkaa. Dirhamiin pysähdyttiin syömään lounasta ja käväisimme myös kävelymatkan päässä olleessa pienessä kaupassa ostamassa viimeiset tuliaiset kotisuomeen.

Suomenlahdelle uskaltauduimme hieman klo 15.00 jälkeen. Tarkoituksenamme oli poiketa tuulen niin salliessa Osmussaaressa, joka on näköyhteyden päässä Dirhamin satamasta Hangon suuntaan. Totesimme tuulen suunnan ja voimakkuuden olevan hieman liian haasteellinen Osmussaaren ainoata etukäteen bongattua laituria ajatellen, joten harmiksemme jouduimme tyytymään saaren länsirantojen tähystelyyn veneestämme käsin ohittaessamme saaren.

Suomenlahdella puhalteli itätuuli noin 7-8 metriä sekunnissa. Matka taittui tuulen voimakkuuteen nähden isohkossa aallokossa. Onneksi aallot tulivat lähes kohti suoraa sivulta, joten plaanaaminen ei tuottanut ongelmia. Pitkältä tuntuneen tovin saimme ajella kohti Suomea ennen kuin Hangon vesitorni alkoi pienenä pisteenä kajastamaan horisontin takaa. Pikkuhiljaa kotimaan rannat piirtyvät yhä selkeämin ja selkeämin verkkokalvoille ja tästä innostuneena päätimme laulaa lurauttaa maammelaulun kohtuullisella paatoksella jonka perään varmuuden vuoksi vielä Mikkihiiri merihädässä biisin. Hankoon saavuttiin reilun parin ajotunnin päätteeksi sinä 18.00 tienoilla ja tunelma kotimaahan pääsystä oli erityisesti kippareilla hieno. Oltiinhan sitä miltei koko kesä veneilty ulkomailla.

Hangossa rantauduttiin kaupungin edustalla olevaan saarisatamaan. Ensitöiksemme päätimme ottaa kunnon löylyt saaren hienossa saunassa. Saunojen jälkeen Ilkka kuittautui ulos aluksen muonavahvuudesta ja loppumatka jatkui siten kolmen seilorin voimin. Illalistimme Hangon Classic-pizzeriassa ja sen jälkeen ilta jatkui vielä muutaman yökerhon palveluista nauttien, ikävä kyllä lompakkoa kurittanein suomihinnoin.

Ke 29.7. Hanko – Fladalandet

Reissun lyhin päiväsiirtymä vei meidät Hangosta Fladalandetiin, Tammisaaren kansallispuistoon. Jo pari kesää aiemmin olimme yrittäneet rantautua tälle saarelle mutta kelien vuoksi jouduimme tuolloin jättämään saaren väliin. Fladalandet on erittäin kaunis saari ja tuntui mukavalta vaihtelulta Baltian vierasvenesatamille. Valmistimme saarella poikkeuksellisen hyvän grilli-illallisen sekä tehtiin pitkästä aikaa kattava saarikierros. Baltiassa täydellisiin saarikierroksiin kun useimmiten tarvittiin auto tai polkupyörä ja pari päivää aikaa.

To 30.7. Fladalandet – Golisnäs

Sateinen torstai sai suunnitellun luonnon sataman vaihtumaan lennossa Tomille jo tuttuun Golisnäsin vieraslaituriin. Tämä olikin sadepäivälle erinomainen valinta sillä mikään ei sateisena iltana maita paremmin kuin kunnon puulämmitteinen perinteinen sauna. Golisnäsissa grillattiin illalliset sekä pelattiin saariolympialaiset. Lajeina maantieto, kävyn tarkkuusheitto, kivi-paperi ja sakset sekä pokeri. Tomi dominoi olympialaisia sellaisella itsevarmuudella että jokaisessa lajissa kilpakumppaneille oli tarjolla vain hopea- ja pronssisijoja.

Pe 31.7. Golisnäs – Lauttasaari

Sää kävi entistä sateisemmaksi reissun viimeisenä päivänä. Ensimmäiset voimakkaat kuurosateet saimme niskaamme Porkkalan selällä. Myös näkyvyys oli paikoin vain 50-100 metriä. Uskalsimme kuitenkin plaanata veneellä maaliin, eli Lauttasaaren satamaan saakka, jonne saavuttiin iltapäivällä. Veneen perusteellisen siivouksen jälkeen totesimme pitkän kesälomareissun 17.6.-31.7. tulleen päätökseen. Tänä aikana veneellä ajeltiin ja asuttiin miltei päivittäin. Mieli on haikea mutta onnellinen. Onneksi on aina uusi veneilykesä! Kausi täällä pohjolassa saisi olla kyllä pidempi niin loma-aikojen kuin säidenkin suhteen!

Tomi