Kesäloma vol.1: Miesten siivu Lauttasaari – Aurajoki

Kesälomaveneilyn ensimmäisen viikon pätkä käynnistyi valtavalla odotusarvolla, kun lauttasaarelainen sunnuntaipäivä kävi kaunistumaan juuri lähdön hetkellä. Lastasimme odotuksiemme lisäksi kyytiin 3 autollista tavaraa. Ilmeisesti 3 miestä tuo veneeseen mukanaan vähintään tuplamäärän tavaraa kolmehenkiseen perheeseen verrattuna kaikenlaisen harrasterojun muodossa. Köydet irroitettiin, ja hymy alkoi välittömästi vänkäämään kippareiden ja matruusin kasvonpiirteitä.

1. Jakobramsjö

Keula käännettiin Lauttasaaresta irrottuamme ennalta sovitusti kohti Turkua. Keli oli mainion tyyni ja aurinkoinen, joten Porkkalan selän ylitys oli nautintoa. Sattumalta sieltä löytyi etenemästä myös toisen kipparimme vanhempien Aunt Cate -vene. Kertoivat suuntaavansa Poria kohti. Jatkoimme itse Inkoon edustalle, ja tarrauduimme Jakobramsjön poijulliseen laituriin.

Muodollisen ja iäkkään rantautumisviskin siivutettuamme hypähdimme laiturin juuressa odottelevalle terassille. Se paljastui sekä tunnelmalliseksi että myös evästarjoomaltaan kunnianhimoiseksi. Harvoin hampurilainen pääsee näin positiivisesti yllättämään. Buukkasimme samassa illaksi saunavuoron paljun kera. Kolmen tunnin puulämmityksellä paljun vesi jäi haaleahkoksi, kuten henkilökunta epäilikin. Oli sinne silti rentouttava pulahtaa löylyjen välissä. Saunan jälkeen piti katsoa ravintolan tiloissa futiksen mm-loppuottelun ratkaisuhetket tekemämme vedon selvittämiseksi. Pelaamisen makuun päästyämme oli pidettävä vielä pieni myöhäisillan pokerisessio veneessä.

Jakobramsjön viehätysvoima tuntui olevan enemmänkin vanhan kalastajatilan ympärillä olevassa ravintola-terassissa ja sen palveluissa kuin maisemissa tai luontoympäristössä.

2. Modermagan

Pitkähköksi venyneen aloitusillan jälkeen tuntui rauhallinen luonnonsatama parhaalta kakkospäivän vaihtoehdolta. Tuulen lisäännyttyä ajelimme suojaisia reittejä Aunt Cate -veneen ohi Tammisaaren saariston kansallispuistoa kohti. Sieltä valitsimme nimen ja valokuvan välittämän tunnelman sekä suojaisen ankkuripaikan vuoksi Modermagan (äidin kohtu) nimisen kohteen. Saarella on suojainen lahti, jossa on hyviä kiinnittymispaikkoja. Sinne tosin johtaa varsin kapea ja vain lännenpuoleisesta reunastaan nippa nappa meille riittävän syvä (noin 1 m) sisääntuloaukko. Myötätuuli työnsi Split Potin kynnyksen yli, jonka jälkeen lahti avautui ainakin etuosaltaan hieman syvämpänä. Peremmälle lahteen, nuotiopaikan viereen emme uskaltautuneet pidemmällä näkyvien kivien välistä kiemurtemaan. Lahden länsilaidalta löytyi sopiva rantautumiskohta.

Lahdella oli myös muutama päiväkäynnillä ollut moottorivene. Saarikierros paljasti alueen luonnon sisäjärvineen kauniin moni-ilmeiseksi. Monin paikoin metsä oli varsin tiheää, mutta vastapainoksi löytyi korkeita ja puolipaljaita kallioita. Palveluitakin löysimme huussin ja nuotiopaikan verran. Pohjoisrannalle näytti lisäksi kiinnittyneen puolenkymmentä purjevenettä. Ilmeisen suosittu kohde, ja ihan syystäkin. Lahtineen ja sisäjärvineen Modermagan oli kuin Saaristomeren Björkön metsäisempi pikkuveli.

3. Tullisaari / Hauensuoli

Kolmas päivä avautui erinomaisesti vähäntuulisena ja aurinkoisena. Jatkoimme plaanaamista eteenpäin kohti Hankoa, ja sivuutimme tälläkin etapilla jo tutuksi käyneen Aunt Cate -veneen. Hangon edustalla pistäydyimme väylän vierellä houkuttelevasti seisovaan Tullisaareen valmistamaan lounasmuonaa. Laiturin kyljessä oli syvyyttä varsin riittävästi, mutta viereisellä väylällä voimallisesti kyntäneet puoliplaanarit lähettivät täydelle muonakattilallemme keinuvia terveisiä varsin tiuhaan.

Tullisaari Hauensuolineen olikin nätti pistäytymiskohde. Merimiehet ovat nakutelleet puumerkkejään ja vaakunoitaan saaren sileisiin kallioihin 1500-luvulta lähtien. Kurkkasimme myös viereiselle luodolle, jossa lokeilla ja tiiroilla oli hyökkäävyydestään päätellen poikasia. Luodolle pääsee Tullisaaresta siltaa pitkin kapean ja matalan, Hauensuoleksi nimetyn salmen yli.

4. Vänö

Pian tullisaaresta länteen päin käännyttyämme kaivoimme esiin uuden lelun: veneen perässä vedettävän renkaan. Jokainen kippari kävi koeistumassa vetorenkaan. Kohtuullisen hauskaa touhua sen kanssa puljaaminen oli. Totesimme miellyttävimmäksi renkaanvetovauhdiksi polttoainetta rutkasti kuluttavan 12 – 16 solmun nopeuden. Kovemmassa matkavauhdissa vettä roiskui silmille liialti, ja meno kävi muutenkin tuntumaan ikäpoikien mielestä pelottavalta.

Rantauduimme Saaristomeren kansallispuistoalueen itäreunan tuntumassa olevaan Vänön saareen. Jatkoimme täällä urheilupäivää petankkiturnauksella sekä frisbeegolfilla ja kivilinkouksella. Kilvoittelun asiaankuuluvia päättäjäisiä varten löysimme vuokrasaunan reilun kilometrin kävelymatkan päästä. Vänö oli veneenhylkyineen ja muine maisemaan puolihylättyine esineineen oman näköisensä ja kiillottamattoman aito käyntikohde.

5. Kasnäs

Neljäs, jotakuinkin täydellisenä sään puolesta avautunut päivä velvoitti meidän palaamaan viidenteen reittipisteeseen pienen matkaa takaisin tulosuuntaan. Kasnäsissä meitä odotti nimittäin lounaspaikan ja ruokakaupan lisäksi matruusinvaihto-operaatio. Palveluiden lisäksi Kasnäsissä on parasta sen sijainti kivenheiton päässä maailman kauneimmasta saaristosta, mutta kuitenkin autolla lossitta saavutettavana. Niinpä ohjastimme tuoreen matruusin autoilemaan Kasnäsiin, ja edeltäjänsä ajelemaan samaisen tulovehkeen takaisin ruuhka-Suomeen. Kasnäsin lounasbuffet ehdittiin nauttimaan ja alus siivoamaan ennen kuin Split Pot lähti jatkamaan miehistö fiiliksestä puhisten kohti Saaristomeren kauneimpia alueita.

6. Björkö

Päivittyneen ja päivettyneen tuoreen matruusin kera plaanasimme peilipintaa Kasnäsistä jäänmurtajaväylää kohti entisen Korppoon alueella sijaitsevaa Björkön saarta. Björkön olimme jo talven aikana Maailman kaunein saaristo -kirjaa selattuamme päättäneet pakolliseksi pysähdyskohteeksi. Lähestyimme Saaristomeren ehdottomaksi helmeksi mainittua kohdetta täydellisessä moottoriveneilykelissä. Vajaan tunnin kaartelun jälkeen Split Pot lipui jo Björkön pitkänpuoleista lahtea pitkin. Paikalle oli ehtinyt toistakymmentä muutakin venekuntaa, mutta hyviä rantautumispaikkoja näytti riittävän rutkasti enemmän.

Saaren kauneudessa oli hämmästeltävää. Miehistömme aiempi suosikki, läheinen Jurmo joutuikin vastedes jakamaan asemansa ykköspaikalla Björkön kanssa. Merestä maannousun myötä irroittautunut sisäjärvi ja sen taustalla avautunut maisema pakottivat istumaan tukevasti alas kannaksen korkeimmalle kalliolle ja katsomaan kunnolla. Auringonlaskun seuraaminen tältä paikalta oli kokemus, jonka voimin huvimerenkulkija jaksanee painaa töitä seuraavan kesän venelomaan asti. Seuraavana aamuna suoritimme muutaman kilometrin mittaisen järvikierroksen. Suositeltava ja hämmästyttävän vaihteleva reitti maastoltaan.

7. Aspö

Nostimme ankkurin Björkön lahdelta vasta seuraavan päivän ehdittyä pitkälle. Moottoria ei tarvinnut käyttää juuri varttituntia pidempää, sillä katsoimme seuraavan yön sijainniksemme läheisen Aspön kyläsataman. Halusimme pysytellä näillä Saaristomeren miellyttävimmillä lounaiskulmilla toisenkin vuorokauden ennen kuin veneen keula osoittaisi täysin Turkua kohti. Viskasimme taas ankkurin, ja kiinnitimme keulan Aspön pienen vieraslaiturin toiseksi viimeiseen koloon.

Aspön sympaattisen pittoreskissa vieraanvaraisuudessa oli helppo jatkaa hymyilyä. Vaikka lompakkomme olivatkin jo tyhjentyneet käteisestä, järjestyi mobiiliverkkopankin kautta vieraslaiturin pitäjälle maksamalla ystävällisesti suussasulava savuahvensatsi, kaasugrilli illallisemme käristämiseksi, hullunkuuma sauna viileällä merivedellä sen perään ja seuraavan päivän kalakeittolounas lämminhenkisessä venevajassa. Saimme rytäkässä vaihdettua itsellemme lisäksi käteistä kahvilan jäätelö- ja kahvitarjonnan hyödyntämistä varten. Tässä kyläsatamassa oli kaikkiaan fantastinen tunnelma, vaikka pelimanni-iltamat olivatkin osuneet juuri visiittiämme edeltäneeseen vuorokauteen.

8. Korpoström

Matka jatkui Aspöstä taas pykälän verran Turkua kohti. Katsoimme Korppoon Korpoströmin vierasvenesataman sijainniltaan ja tarjonnaltaan riittävän houkuttelevaksi, ja veivasimme veneen iltapäivällä sinne.  Hyödynsimme häikäilemättömästi sataman ravintolan tarjontaa, jättäen veneen keittolevyn ja pienen pallogrillin omiin oloihinsa pötköttelemään. Pippuripihvit ja muut terassin pöytään kannetut eväät sekä Stallhagenin olutvalikoiman erikoistuotteet eivät aiheuttaneet päätökselle katumusta. Sen verran maukkaita olivat, penteleet. Kilon verran raskaampina palasimme terassilta veneelle, johon jumituimme höpöttelemään nukkumatista piittaamatta viereisen Sea Ray -veneen kipparin kanssa.

9. Turku / Aurajoki

Heräsimme ensimmäisen viikon veneilyetapin finaalipäivään vasta siinä vaiheessa, kun suurin osa Korpoströmiin saapuneista veneistä oli jo sieltä poistunut. Juhlava välitilanpäätöksemme oli jo aiemmin päätetty toteuttaa Turussa seuraavan päivän miehistönvaihdoksen vuoksi. Niinpä löysimme itsemme pian Airiston selältä etenemässä uhkaavasti kohti lauantaista Turkua. Ruissalon kohdalla hidastimme vauhtia niin, että Ruisrockin rantalavalla esiintynyt Fintelligens oli ohi lipuessamme hytkyttävissä.

Aurajoessa totesimme vierasvenesataman olevan täynnä. Tämä olikin vuoden ensimmäinen kerta, kun saapumisaika meni vapaiden venepaikkojen kannalta liian myöhäiseksi. Kuulimme peremmällä jokirannassa olevan muita venepaikkoja. Ne osoittautuivat kyselyn jälkeen kaupungin vakituisiksi vuokrapaikoiksi. Onneksi näistä selvisi yksi tyhjänä oleva välikkö veneellemme finaali-illaksi lainattavaksi. Kakkoskapteenin ystävä liittyi joukkoon tarkoituksenaan opastaa joukkion Turun ja turkulaisuuden salattuihin hienouksiin. Niitä löytyi nopeasti: ensin aussiteemaisen ravintolalaivan ruokatarjonnasta, sitten Koulu-ravintolan terangilta ja Uusi Apteekki -kuppilan viski- ja olutvalikoimasta. Loput Turun kesästä löytämämme mukavuuden muruset oli ripoteltu laajalti ympäri kaupungin yöelämää. Sen verran työlääksi niiden kerääminen kävi, että aamulla toisen kipparin perheen saapuessa veneeseen oli miehistössä selkeää väsymystä havaittavissa.

Reitin pituudeksi tuli 197,1 meripeninkulmaa. Dieseliä kului 334 litraa, joten keskikulutus oli 1,69 l/NM.