- Miehistölle (vaatii kirjautumisen)
- Kalenteri
- Hankinnat
- Huollot ja korjaukset
- Statistiikka

Lauran ja Joonaksen lähdettyä Kasnäsistä kotimatkalle sai wanha kippari Tomi uusia miehiä miehistöön Simon ja Matin putkahdettua paikalle. Koko homma aloitettiiin perinteisellä Kasnäs-buffalla ja ostoksilla, jotka hoidettiin Simon merellepaluupoltteen vuoksi ripeästi.
26.7 – 27.7. Tistronskär
Rantautuminen tähän useamman pikkusaaren hienoon saariryhmään tapahtui noin 16.00-17.00 välillä lyhyehkön 15-20 minuutin ajon jälkeen. Saari on merkitty kirjoihin retkisatamaksi ilman mitään palveluita. Auringon laskua ihaillessa perän puolelta tuntui että elämä todellakin osaa hymyillä. Matkalle varatulla laatuviskillä oli varmasti myös osuutensa asiaan. Illalla tuuli osui ankkuripaikkaamme 7-8 m/s voimakkuudella hieman ikävähköstä koilisen suunnasta, joten veneessä keikutti sen verran että Matti joutui suorittamaan vatsalaukun pikatyhjennyksen. Yö nukuttiin kuitenkin hyvin kehdon keinumisesta huolimatta ja ankkuri piti moitteetta. Opetus: vältä rantautumista länsituulella. Toisaalta meistä katsottuna lounaan suunnalla noin 60-70 metrin päässä ollut isompi vene ei vaikuttanut keinuvan juurikaan, koska olivat saaneet hyvän paikan pienehkön lahden pohjukasta. Oli nippa suojassa tuulelta.
27.7. – 28.7. Bengtskär – Morgonlandet - Hanko
Kesän ehkä paras ja nautinnollisin veneilypäivä ajollisesti ja muutenkin. Sijasta kilpailee tasavertaisesti myöhemmin pläkällä tehty Tallinna – Helsinki ylitys 15.8.
Tuulet olivat tyyntyneet noin 3-4 metriin sekunnissa ja pienen arpomisen jälkeen päätimme aamupäivällä lähteä ankkuroimaan normaalikeleillä haasteellisia kohteita Bengtskär ja Morgonlandet. Bengtskäriin ajettiin suurin osa reitistä ns. offaria, eli väylillä merkkaamattomia reittejä. Offarille uskaltauduttiin Vänön itäpuolelta, josta suuntamme oli ensin pitkälle etelään ja Bengskärin tasolta 90 asteen käännös itään. Seurailimme silmä kovana kartan ja plottereiden valkoisia, syviä vesiä ja loppumatkasta kaapelilinjaa, joka oli laskettu mahdollisimman syvään veteen. Päivä oli ehkä se ainoa tänä kesänä jota voi kutsua miedosti helteiseksi merellä. Bengtskärissä kapusimme kierreportaat ylös majakan huipulle, josta avautuu uskomattomat näkymät 360-asteisesti merelle. Saarella/majakassa vierailevien kannattaa myös tutustua saaren jännittävään historiaan ja erityisesti jatkosodan aikaiseen taisteluun saaren herruudesta, jossa suomipojat ottivat lopulta alivoimalla, tukalasta tilanteesta huolimatta, komean voiton ja saari pysyi meikäläisten hallussa.
Matkalla Hankoon poikkesimme myös toisessa ulkomerellisessä saaressa, Morgonlandetissa. Morgonlandettiin ajettaessa meitä huoletti silmillä pohjasta selkeästi erottuvat kivet. Laguuniin johtava salmi on todella kapea ja siinä on tehtävä kieli keskellä suuta pari tiukkaa manööveriä. Morgonlandetista löytyy suojaisahko sisälahti, jossa on yksi poijupaikka ja suurelta osin hajonnut laiturin pätkä. Kovilla tuulilla tai merenkäynnillä tähänkään saareen ei perusveneilijällä ole mitään asiaa. Tomi löysi lahdesta parhaan snorklauspaikan, mikä Itämeri on toistaiseksi tarjonnut. Näkyvyys oli noin 5-6 metriä, joista 3-4 metriä erittäin kirkasta/selkeää. Asiaan vaikutti varmasti aurinkoinen päivä sekä saaren sijainti etäällä mantereesta. Saarella on myös vapaassa käytössä oleva hyvin varusteltu mökki, jossa saa kaiketi majoittua ilman ennakkovarauksia veloituksetta.
Illaksi, noin 18-19 välillä, veimme Hangon saarisatamasta viimeisen vapaan paikan, joten vähän tuuriakin oli tässä päivässä mukana. Hangossa nautimme erinomaiset Classic-pizzat sekä parin terassin ja yökerhon vibrantista menosta. Miehistö viihtyi yössä yössa.fi -asiantuntija Matin kanssa hyvinkin pitkille tunneille.
28.7. – 29.7. Timmerö
Hyvin valvotun yön jälkeen kävivät Matti ja Tomi hoitelemassa elintarviketäydennystä aamutuimaan Hangon keskustasta, jonka jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti itää ja reissun viimeistä yöpymispaikkaa ennen Lauttaraaren kotisatamaa. Olimme päättäneet ankkuroida viimeiseksi yöksi random-saareen Inkoon edustalle. Toiveenamme löytää uusi paratiisisaari, jota muut eivät vielä ole keksineet. Kävimme aluksi tutkimassa saaria hieman lähempänä mannerta erityisen suojaisilla paikoilla. Pettymykseksi huomasimme että karttojen mökkimerkinnät eivät pidä kovinkaan hyvin paikkansa, sillä tuntui että melkein jokainen saari oli täynnä mökkejä, emmekä olleet halukkaita käyttämään jokamiehenoikeuttamme väärin.
Lopulta löysimme ulkosaaren, jossa ei rakennuksia näkynyt. Tuuletkin olivat kohtalaisen heikkoja, joten uskaltauduimme ankkuroitumaan yöksi usein arveluttavaan ulkosaareen. Illalla koimme kuitenkin liudan vastoinkäymisiä kun voimakas ukkosmyrsky saapui voimakkaine tuulineen ja sateineen kiusaamaan meitä. Tässä vaiheessa todella harmitti ettemme olleetkaan päässeet sisäsaaristoon yöksi. Salamoiden ympäröimänä ensin ankkurimme petti ja vene kolahti muutaman kerran rantakallioon, kunnes saimme ankkurin kiristettyä. Hetken päästä kallion halkeamaan kiinnittämämme kiila petti ja vene ajautui pitkälle rannasta päätyen lopulta kuitenkin kolahtamaan samaan rantakallioon kuin aiemmin. Pilkkopimeus, runsas salamointi, sade ja napakat tuulenpuuskat saivat meidät aika jännittyneeseen tilaan, koska vastaavaa ei oltu aiemmin koettu. Selvisimme kuitenkin ukkosmyräkän liikuttua ylitsemme noin tunnissa ja rauha laskeutui jälleen veneeseen. Mainittakoon, että hieman ennen ukkosmyräkän alkua olimme grillanneet ja grilli vielä kyti rannalla. Veneestä katsottuna grilli lennätti kipinöitä noin 50 metrin matkan vaakasuorassa ja näky muistutti kuin rynnäkkökiväärillä ammuttaisiin valojuovaluoteja tiheässä sarjassa.
29.7. Rantautuminen Lauttasaareen
Kotisatamaan päästyämme noin klo 12.00 aikaan totesimme Split Potin olleen yhtäjaksoisesti reissussa neljä täyttä viikkoa. Olo oli haikea koska, tiedostimme tämän merkitsevän suurten kesälomareissujen päättymistä vuoden 2012 kesän osalta. Onneksi vielä tulossa on lohdutusviikonloppuja ja Tallinnan reissu elo/syyskuulle ennen veneen nostoa.
Dieseliä reissulla kului 383 euron verran / noin 219L. Onneksi oli 3 lompakollista maksajaa Ja onneksi on aina ensi kesä