Viikonlopun puolikas Kaparenissa ja Skifferin kautta kotiin

Työviikko päättyi sen verran hyvännäköisessä säässä, että merelle piti lähteä. Kapteenit jäivät vaille miehistöä, mutta toisella veneellä liikkunut Teemu miehistöineen ilmaisi koordinaateikseen Kapareniin osoittavat lukemat. Kello oli hieman yli kuuden, kun Split Pot irtosi iloisesti laiturista.

Plaanasimme alitehoisesti Kapareniin varsin pikaisesti. Teemu soitteli matkalla ja suositteli olemaan rantautumatta reunimmaiseen poijuun. Sitä paikkaa kun vartio kuulemma äkäinen tiira, joka antaa rantautumista yrittäville nokankopsutuksia päähän. Toinen rantautumista hankaloittanut tekijä oli veden poikkeuksellisen alhainen korkeus. Silmämääräisesti arvioituna pinta oli puolisen metriä tavanomaista alempana.

Saimme pingotettua keulan kahden matalamman kohdan väliin säätämällä kiinnitysköydet sopivasti. Toinen kiinnityslenkki on munivan lokin pesän vieressä. Tämä lintu oli kuitenkin vähemmän uhmakasta sorttia kuin tiira, joten saimme kiinnittää köyden rauhassa.

Teemun porukka tuli pitämään seuraa rantautumisviskihetkeemme. Pian heidän piti kuinkin jo poistua, sillä meinasivat selviytyä yöksi kotosalle. Simo ja Tomi väsäsivät helpoksi hankkimansa lähes valmiit ruoat. Urakaksi ei jäänyt kuin halloumin paisto valmiina kalatiskistä löytyneille jokirapumössölle ja loimulohelle.

Ruokailun jälkeen oli jo keskiyö, mutta valoa riitti vielä mukavasti saarikierrokselle. Tästä oli hyvä jatkaa veneeseen levyraatia pitämään.

Nukuimme univelkoja pois niin, että ylös kömmittiin vasta iltapäivällä. Aurinko paisteli niin mukavasti, ettei poistumisen kanssa tohtinut pitää kiirettä. Ja kun nälkä alkoi vaivaamaan iltapäivän vaihtuessa illaksi, keksimme ajaa Liuskaluodolle Skifferiin pizzalle.

Puolisen tuntia plaanausta, ja kiinnityimme Skifferin vieraspaikoille. Terassilla oli väkeä ja letkeä tunnelma. Pizzat todettiin jälleen kerran lähes fantastisiksi. Palasimme kotilaituriin tankkaamatta yhdeksän aikaan illalla.

Matkaa kertyi noin 20 Nm.