Itäisen Suomenlahden juhannuslenkki 2012

Perhe Vunnelin merihenkinen juhannus 2012

20.6.2012 Lauttasaari – Bockhamn
Split Pot irtosi Lauttasaaren laituripaikaltaan iltapäivällä lämpimän aurinkoisessa, mutta perusrailakkaan tuulisessa säässä. Tulevan veneilyrupeaman lähtöriemu ja noin 11 m/s suora myötätuuli työnsivät venettämme dieselmoottorin avittamana määrätietoisesti kohti itää. Päätimme uida tällä kertaa väyläruuhkaa vastavirtaan väljemmäksi kerrotuille itäisen Suomenlahden vesille. Veneemme tanssahteli pehmeästi länsituulen avoimemmille vesialueille puhaltamassa noin metrisessä myötäaallokossa. Poikamme nukkui päiväuniaan veneen plaanatessa, joten kiersimme mahdollista rynkytystä välttääksemme Emäsalon pohjoispuolelta suojaisempaa väylää pitkin. Olimme jo ennakkoon katsoneet Bockhamnin retkisataman Byön saarella etäisyytensä, sijaintinsa ja kiinnostavuutensa puolesta hyväksi ensimmäisen yöpymisen levikkeeksi. Survoimme veneen runkoväylältä tähän suojaisaan satamaan johtavaan kapeahkoon salmeen noin kolmen tunnin kiireettömän ajelun jälkeen.

20.-21.6.2012 Bockhamn, Loviisa
Veneemme lipui Byön saaren eteläosan salmen läpi kohti lahden leveämpää sisäpuolta. Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen laiturit olivat tyhjiä, poijullisia parkkiruutuja puolillaan lahden molemmilla reunoilla. Valitsimme pidempään ilta-aurinkoa hyödyntävän oikeanpuoleisen laiturin. Sekä salmessa että peremmällä lahdessa näytti olevan vesilinjan alla kauttaaltaan vähintään pari metriä peilityyntä vettä. Kiinnittäydyttyämme kävimme kurkkaamassa kauniin nuotiopaikan, josta poikamme sai viskottua veteen muutamat pakolliset pikkukivet. Veneessä oli illallinen odottamassa valmiina, ja saimme nauttia siitä naapuripurjeveneen kipparin mainion kitaroinnin säestyksellä. Keulakannella kuunnellun toiveunilaulun jälkeen pikkukipparimme rauhoittuikin tehokkaasti pitkille yöunille.

21.6.2012 Bockhamn – Svartholm
Rauhallisen aamupalan ja tarkoituksellisen hitaan aamun jälkeen käynnistimme koneet päivän lyhyelle etapille. Päivä avautui aurinkoisena ja lämpimänä, hieman vajaan 10 m/s tuulen tuomana. Mitään ihmeellisempää tutkailtavaa matkalla ei silmiin osunut, joten Svartholman merilinnoitus saarineen oli edessämme jo noin kolmen vartin veneilyn jälkeen.

21.-22.6.2012 Svartholm, Loviisa
Svartholman linnoitussaaren vieraslaiturissa oli Split Potille hyvin tilaa. Kylkikiinnittäytyminen uuden tuntuiseen laituriin oli muutenkin erinomaisen näppärää. Tuuli puhalteli luoteen suunnasta laiturille jonkin verran, mutta tyyntyi päivän aikana. Merilinnoituksen historiassa ja bastionien raunioissa riitti tutkailtavaa useammaksi tunniksi. Nälän hyökättyä linnoitukseen turvauduimme tunnelmallisen Cafe Svartholman fantastiseksi osoittautuneeseen tarjontaan. Venäläistä keittiötä suolakurkuin, metwurstein ja smetanoin kunnioittava pizza Aleksenteri teki allekirjoittaneeseen voimakkaan ja miellyttävän suolaisen vaikutuksen. Illan edetessä ravintolalle alkoi valumaan pienemmillä avoveneillä myös railakkaampaa juhannuksen viettoa aloittelevaa väkeä. Yöunille tästä ei ollut haittaa, koska sama väki hyppäsi takaisin veneisiinsä ja pörräsi takaisin mantereeelle pian terassin sulkeuduttua yhdeksän jälkeen. Joten siirryimme Split Potin omalle terassille nauttimaan rauhallisesta ja upeasta auringonlaskusta.

22.6.2012 Svartholm – Pyhtään Kaunissaari
Irroittauduimme Svartholman laiturista heti aamiaisen jälkeen ehtiäksemme hyviin asemiin juhannusaaton viettoon Pyhtään Kaunissaarelle. Tuuli oli totaalisen tyyntynyt ja aurinko porotti Split Pottiin täydellä lämmöllä. Matkalla olleella peilityynellä selällä viilettäminen tuntui koko pitkän talven odottelun arvoiselta. Puolen tunnin etenemisen jälkeen horisonttia täytti massiivisen kokoinen Kaunissaari. Tästä saimme plaanailla vielä tovin kohti eteläkärjen saaren vierasvenesatamaa, josta törrötti purjeveneen mastoja varsin täyteenahdetun näköisesti. Aallonmurtajien takaa paljastuikin viimeistä paikkaa myöten täytetty vierasvenesatama. Lyhyen ihmettelyn jälkeen laiturin reunimmaista paikkaa pitänyt veneilijä viittelöi meidät ystävällisesti kiinnittymään laiturin päähän ja veneensä kylkeen, joten mahduimme mukaan Kaunissaaren juhannuskarkeloihin.

22.-24.6. Kaunissaari, Pyhtää
Ensivisiittimme Pyhtään Kaunissaareen alkoi varsin suotuisissa merkeissä: täydellinen sää, juhannusaatto ja laiturin viimeinen paikka, johon saatiin jatkojohdon avulla kytkettyä myös maasähkö. Laiturilla oli tosin aamupäivän puolella jo sen verran touhukkaat karkelot käynnissä, että arempaa lapsiperhettä olisi saattanut hirvittää. Pikakartoitimme sataman alueen palvelutarjonnan: ruokakauppa, kahvila, kesäravintola, posti, savukalan myyntiä, useampi käsityömyymälä ja matkamuistopuoti. Ravintolan vuokraaman saunan saimme buukattua vielä samalle päivälle ja lisäksi savukalaa pikkunälkään ahmittavaksi. Tämän suorituksen ja veneen pikasiivouksen jälkeen olimme valmiita vastaanottamaan yhteysveneellä viikonloppuvieraiksemme saapuvat appivanhemmat.

Appivanhempien saavuttua kävimme täydellä antaumuksella satamajuhannuksen viettoon. Osa laiturin väestä oli tässä puuhassa seuruettamme rutkasti edellä. Sen verran hiki laiturin railakasta pöhinää seuratessa tuli, että juhannussaunominen piti aloittaa pulahduksella. Tilaussaunalta sai hilpaista reilut satakunta metriä kivikkoisen niemekkeen kärkeen kelvollisemmalle uimapaikalle. Kiuas oli sähkömallinen, mutta sauna kaikin puolin muuten kelpo. Jälkioluet nautimme viereisessä Kaunissaaren Maja -ravintolassa illan tanssiorkesterin viritellessä soundiaan. Tukevat juhannuseväät paistelimme vierassataman grillituvassa. Veneen kannella oli erinomainen paikka sulatella eväitä ja tunnelmoida illan hämärryttyä sataman ulkopuolisella luodolla loimunnutta kokkoa.

Juhannuspäivä käynnistyi pilvisemmässä ja tuulisemmassa säässä. Koska sadettakin oli luvassa, päätimme jättää seuraavalle päivälle kakkosvaihtoehdoksi suunnitellun luonnonsatamavisiitin väliin. Kaunissaaressa oli tarjontaa heikommallekin kelille. Aloitimme kakkospäivän kesäravintolan antimilla. Niistä lautaselleni osui pippuripihvi, jolla oli selvä juhannuksenviettäjää elvyttävä vaikutus. Tämän voimin hilpaisin saarikierrokselle. Kookkaan saaren toiselle puolelle saakin kävellä useamman kilometrin. Kaunista rantaa pitkin olisi muuten ollutkin ilo lompsia, mutta lomakylän alueella telttailleiden nuorten ympäristöönsä jättämä tölkkien ja einesroskien saastainen näkymä meinasi käydä vihastuttamaan. Mur. Juuri kierrokselta veneeseen palattuani alkoikin pisaroimaan. Ja hyvin nopeasti tuo tihku yltyi kaatosateeksi, jota jatkuikin melko yhtenäisesti seuraavaan päivään asti juuri meterologien lupaamalla tavalla. Sadeillan kohokohdaksi nousi kahvilan mainoskyltin lupaama saaren paras pizza. En löytänyt tarvetta mainita kyseessä olevan myös saaren ainut pizzavaihtoehto, sillä sen maku oli kiitettävä.

24.6. Kaunissaari – Kotka
Sadesunnuntain melko tuulisena aamuna Split Potin keula käännettiin kohti Kotkan Sapokanlahden vierassatamaa, jossa vene tankattiin ja tyhjennettiin tuoreen miehistön vaihtoa varten. Kimppaveneemme toinen kippariperhe siirtyi veneeseen, ja jatkoi matkaansa takaisin kohti Pyhtään Kaunissaarta. Meidän perheemme sen sijaan kaasutti heidän autollaan kohti Helsinkiä ja yhtä odottavaa työviikkoa ennen kesän pääveneilyreissua.

Polttoainetta reissulla paloi Split Potin tankista noin 135 litraa.