Hernesaaren Ranta – lähiveneilijän hörppy- ja herkkukeidas

Kuulopuheet ja sosiaalinen media kantoivat ilouutisia uudesta veneilyhenkisestä keitaasta Hernesaaressa. Kesäloman venereissu oli juuri päättynyt, ja sen myötä kelit muuttuivat upeiksi kuin taikaiskusta. Paiste alkoi vetämään arkeen palaajaa kohti Hernesaarta.

Hernesaaren Ranta 1.8.2015 – Myyntiesittelykeikalla

Eräs kesäreissun aikana veneemme myynti-ilmoituksen perään kysellyt ostajakandidaatti ilmoittautui koeajelulle heti paluumme jälkeisenä päivänä. Sikäli ikävä merelle ei olisi muuten ollut vielä kova, mutta keli näytti vihdoin hyvältä koko kesän mittaisen koleuden jälkeen. Ehdotimme testikierroksen suunnaksi Hernesaaren Rantaa. Pikkuplaanailun jälkeen kurvasimme kylkikiinnityslaiturin taskuparkkiin juuri veneemme mittaiseen viimeiseen vapaaseen koloon.

Hernesaaren Ranta näytti oitis puheiden kaltaiselta keitaalta. Väkeä oli lauantaipäivänä liikkeellä hyvin, ja tunnelma oli raikkaan välimerellinen. Jano ja nälkä iski. Ostajakandidaatti oli sopivasti unohtanut matkasta lompakon, joten saimme liittää veneen syystarjoushintaan yhden kohtuullisen hyvän pizza-aterian. Vieraamme oma vene oli tosin myymättä, joten ihan kunnon kaupantekoon emme vielä päässeet. Mutta aurinkoinen terassivisiitti veneellä toteutettuna ilahdutti joka tapauksessa.

Hernesaaren Ranta 13.8.2015 – Merellistä palaveerausta

Seuraava veneilykerta jäikin työhönpaluukiireiden vuoksi parin viikon päähän. Loppukesän helteet tuli vietettyä lähinnä toimistolla. Uusi visiitti Hernesaaren Rannan hyväksi todetulle terassikeitaalle olikin työperäinen. Asiakkaan kanssa oli iltapäivälle tiedossa pitkä agenda palaveerattavaksi, joten työsuoritus päätettiin siirtää hienon sään vuoksi ulkotiloihin. Toimistolta meni puolisen tuntia kun Split Pot kiinnitti jo kylkensä vielä alkuiltapäivästä vapaana olleeseen Hernesaaren Rannan laituriin.

Väkeä oli keskellä viikkoa toimistoaikanakin tullut paikalle ihmeen hyvin. Loput venepaikatkin täyttyivät nopeasti, ja tulomme jälkeen paikkaa etsiviä veneitä kävi pyörähtelemässä tiuhaan vain huomatakseen ettei sekaan enää mahtunut. Suosio aiheutti toisenkin miinuspuolen muuten mainiolle ravintolakompleksille: janojuomaa juotui jonottamaan ajoittain melkoisesti. Konteissa alivuokralaisina toimiville ruokamyyjille ei oltu annettu lupaa myydä alkoholillista juomaa. Olutjono vaikutti melko pysyvältä. Mietimme, että tehokkaan pöytiintarjoilun kanssa Hernesaaren Ranta olisi jotakuinkin täydellinen veneilyterassi.

Lämmin aurinko ja ympärillä käynyt pirteä elämä häiritsi mukavuudessaan ensin jossain määrin palaverin agendaan keskittymistä. Väliin tilattiin, odoteltiin ja nautittiin Street Gastron härkäleivät. Auringon hiipuessa alemmas alkoi tulla vilpoisampi, joten läppärin kansi sai mennä kiinni. Palasimme Lauttasaareen Kaivopuiston lenkin kautta.