Helteen viikonloppujatkot Porkkalan kupeessa

Perjantai 8.8. Lauttasaari – Stora Svartö

Suomenennätystä hipova helleputki oli jatkunut jo yli 30 päivää, kun pääsimme aloittamaan ensimmäisen kesäloman jälkeisen viikonloppuveneilyn. Lähtö meni töiden vuoksi tarkoitettua myöhemmäksi, mutta päätimme edetä kuitenkin suunnitellulle suunnalle Porkkalan niemen arjesta irtaannuttavaan maastoon. Moottorimme turbo oli edellisten havaintojen perusteella taas tomuttanut hieman plaanikierroksilla, joten valitsimme suosiolla rauhallisen marssinopeuden.

Saavuimme kohteeksi valikoituun Stora Svartön saareen vasta iltayhdeksän maissa. Laituri oli jotakuinkin täynnä, mutta Split Pot mahtui vielä reunapaikalle Sundancer 240 -pikkusisaraluksen viereen. Jokin tuntui muuttuneen edelliskerrasta satamassa. Venenaapurin kanssa olisi ollut enemmänkin tarinoitavaa, mutta tässä vaiheessa iltaa vakavaksi käynyt nälkä sai meidät repimään nopeasti auki syömävalmiina hankitut savukalat ja höysteeksi kuuluneet katkarapumössöt. Ruokailun päätteeksi ja iltapuhteeksi teimme Aaron kanssa pienen kuu-ukkokierroksen. Jotakuinkin täysikokoisena esiintynyt kaveri kun heijasteli niin komeaa siltaa meren pintaan.

Launtai 9.8. Störa Svartö – Stor Träskö – Stora Hälsö (suurten saarten päivä)

Heräsimme ennen kymmentä keulakaiteen kolinaan. Äänen syyksi selvisi satamamaksun (10 e) keräys. Enpä ollut moista muistanut tästä retkisatamasta kerättävän, ja siksi oli lähes tuuria että saimme kahdesta rahapussista ja taskujen pohjalta tuon summan kasaan. Maksu on tietysti ymmärrettävä Helsingin kaupungin saaressa jätehuollon ja laiturin vuoksi, mutta mielestäni kohtuullisen korkea siihen nähden, ettei halkoliiterin pitkiä puita ole valmiiksi pilkottu tai edes pätkitty. Useimmissa ilmaisissakin retkisatamissa liiteristä löytyy valmista polttoklapia.

Pian hoksasinkin, mikä satamassa oli kahdessa vuodessa muuttunut: aiempi matalarantainen laituri oli saanut syvemmälle ulottuvan ponttoonilaiturin jatkokseen. Tämä oli sen verran fiksu hankinta, ettei satamamaksua voinut enää pitää liioiteltuna. Etenkin käyntikerrallamme -30 senttiä normaalista tippunut merenpinta olisi hankaloittanut kovasti edeltävään laituriin kiinnittäytymistä. Tosin kehitysbudjettiin olisi saanut mahtua muutaman asennetun lisäksi ainakin tuplamäärä poijuja.

Kiersimme saaren puolittain, ja teimme Aaron kanssa pienen uimakeikan eteläpuolen rannalla. Läntisempiä merialuita tänä kesänä kiusanneita sinileviä emme Stora Svartön rannoilla visiitin aikana havainneet. Vesi oli 23-asteista, joten uimareiden oli helppo hymyillä. Jatkoimme juttua Sundancer 240-veneellä liikkuneen vantaalaisen pariskunnan kanssa. Kipparilla oli muutama loistovinkki. Moottorin aiemmin kesällä havaittuun epätasaiseen käyntiin saimme ehdotuksen kokeilla levämoskanhajotusainetta dieseltankkiin. Sitä kun emme ole koskaan käyttäneet, ja Venäjältä palatessa tapahtunut epätasaisuus tuntui sopivan juuri tällaiseen leväperäiseen aineeseen dieseltankissa. Joten pitänee hankkia ainetta ja kokeilla. Toinen kanssaveneilijältä saatu uusi idea on laskea perävetolaite ala-asentoon ja trimmit ylimpään, jotta hydrauliikkavarsia jää mahdollisimman vähän veteen. Avoimiin varsiin kun kasvaa vedessä näkkiä, joka sitten trimmejä liikutettaessa runtelee varsien kumitiivisteitä.

Starttasimme koneen, ja venenaapuri ihmetteli miten meiltä purskahti samalla öljytahra veteen. Pähkäilin asiaa itsekin kovasti, koska koneesta ei moista ollut koskaan tullut, enkä uskonut nytkään tulleen. Mutta vedessä oli ruma läikkä kohdallamme, ja asia selvisi vasta kun huomasin ilmeisesti painaneeni moottoritilan tuuletuksen kanssa yhtä aikaa pilssipumpun päälle huolimattomalla painalluksella. Onneksi pilssi oli imutyhjennetty pari viikkoa takaperin, eikä öljyistä vettä kyydissämme enempää ollut. Vaan harmitti moinen vahinko joka tapauksessa.

Muutaman merimailin päässä matkan varrella sijaitsi Navionicsissani Stor Träskön kohdalla käymättömän saaren täppä. Menimme siis sinne lounastamaan ja tutkailemaan. Tuuli oli mieto, mutta kävi lounaasta. Niinpä saaren eteläkärjen tuntumaan merkityt kiinnittäytymispaikat eivät houkutelleet, vaan molskautimme ankkurin koilisrantaan. Rannassa oli syvyyttä riittämiin, ja sopivan muotoisessa kalliossa kiinnityslenkit, joten kiinnittäytyminen kävi vaivatta.

Kävelimme rantaa pitkin pohjoispäädyn kallioille eväitä popsimaan. Palasimme saaren keskiosan korkeita kalliota pitkin, mutta kiinnostavia bunkkereita ja muita Porkkalan laina-ajan merkkejä tässä osassa saarta ei näkynyt. Emme lähteneet tarpomaan kahden kilometrin mittaisen saaren toiseen päähän bunkkerinmetsästykseen koko perheen voimin. Täytyy siis ensi kerralla rantautua tälle saarelle etelämpää, jolloin veli venäläisen kyhäämää ja myöhemmin osittain tuhoamaa sotavarustusta alkanee näkymään.

Stor Träskö jätettiin taakse, ja kokka käännettiin luoteeseen kohti päivän kolmatta suur-alkuista saarta, Stora Halsö:tä. Keli oli Porkkalan selällä liikkumiseen miellyttävän tyyni. Aurinkokin tuli esiin juuri siinä vaiheessa, kun Stora Hälsön laituri tavoitettiin. Kolmen maissa lauantai-iltapäivällä suosituksi mainitun saaren laituri oli vielä puolityhjä. Täällä poijuja oli riittävästi, ja laiturissa riitti syvyys juuri ja juuri myös purjeveneiden köleille. Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen hallinnoima Stora Halsö tarjosi myös loistavan grillikatoksen, huussin ja valmiiksi pilkottuja klapeja sisältävän puuvajan sekä uudenkarhean saunarakennuksen ilman veloitusta veneilijöiden käyttöön.

Sauna oli viime vuonna rakennettu, ja sitä sai varata grillikatoksen varauskirjan kautta omaan käyttöön tunniksi per venekunta. Nappasimme saunavuoron heti iltapäivän päätteeseen. Fantastinen mukavuustuote tälle saarelle. Saunassa on kunnon pukuhuone, ja uimapaikka löytyy aivan vierestä. Vain makeasta vedestä tuntuu olevan vähän pulaa. Ohjeissa oli maininta kaivosta, jota emme kuitenkaan pienellä metsästyksellä löytäneet. Sadevettä löytyi yhdestä sankosta, ja suuremmassa maistelimme olevan todennäköisesti merivettä. Pelkona se, että jollakulla menee saavit sekaisin, ja kiukaalle voi päätyä merivettä. Toimme onneksi veneestä omat huuhteluvedet mukanamme.

Uintien ja saunan päälle lauantai-iltana on luontevinta aloittaa grillaus. Käristimme grillikatoksessa Aaron kanssa nautaa, maissia ja halloumia samalla kun Anna paisteli ja keitteli muut ainekset veneessä. Eväistä tuli niin tuhdit, että ateriaa piti lähteä sulattelemaan iltakävelylle. Kiersimme puoli saarta illan hämärtyessä.

Sunnuntai 10.8. Stora Hälsö – Järvö – Lauttasaari

Aamupalalla edellispäivänä kiusaamisen aloittaneet ampiaiset olivat tulleet entistä suuremmalla joukolla maistelemaan makeaa kannella olleesta pullopussista. Ampiaisella ja Annalla tuli kinaa aamupullasta. Ampiainen ei olisi halunnut luovuttaa evästä Annalle, joten se päätti pistää kilpailijaansa sormeen. Lisäksi sinilevät olivat saavuttaneet Stora Hälsön, joten oli aika laittaa kierroksia potkuriin. Paikallisasukkaan antamasta pistoksesta huolimatta tykkäsimme saaresta kovasti etenkin sen miellyttävien fasiliteettien vuoksi.

Keli oli tyyni, aurinkoinen ja kuuma. Porkkalanselän taittaminen oli nautintoa. Pysähdyimme paluumatkalla väsäämään lounasta itsellemme käymättömään Järvö-saareen. Oikeastaan Järvöstä on virkistyskäytössä vain pieni niemenkärki, jossa on kuitenkin kohtuullisen hyvät ja suojaiset kiinnittäytymispaikat kalliolenkkeineen. Tämän rajatun alueen luonteen vuoksi Virkistysalueyhdistyskään ei suosittele paikkaa kuin etappi- tai suojasatamaksi. Tästä on helppo olla samaa mieltä, sillä niemenkärki ei itsessään tarjoa mitään ihmeellisiä luontoelämyksiä, vaikka niemeä ympäröivät maisemat ovatkin upeita. Keitimme muonat veneessä, ja jatkoimme helteistä ajelua kymmenien kaupunkiin palaavien kanssaveneilijöiden suuntaisesti. Laskin yhdeltä päänkääntämältä pelkästään purjeveneitä liikkuvan yli 30 kappaletta. Monet näistä taisivat olla menossa pakkaamaan koulureppuja seuraavana päivänä alkavaan syyskauden aherrukseen.

Merimaileja kierroksella kertyi 59,9 kappaletta. Polttoainetta paloi 55,6 litraa, joten kulutus oli 0,93 l/mpk.