Laita Javascript päälle!

Molskahdus Dragesvikeniin

Perheemme tarkoituksena oli viettää koko viikkonloppu merellä. Perjantai-illan sää näytti sen verran sateiselta ja tuuliselta, että lähtöä siirrettiin aurinkoisemmaksi luvattuun lauantaiaamuun. Ennuste piti paikkansa, ja aurinko paistoi täydeltä terältä saapuessamme satamaan. Valitettavasti tuuliennustekin piti paikkansa, ja tuuli puhalteli reilut 10 metriä sekunnissa. Kohteeksi valitsimme vielä vierailemattoman Dragesvikenin vierasvenesataman Porkkalan niemen kärjen tuntumassa.

Ajelua Porkkalaan tuuli ja aallokko ei häiritse, kun valitsee kapean ja mantereen kupeessa mutkittelevan puutarhaväylän. Reitin käyttö tosin kasvattaa matka-aikaa noin kolminkertaiseksi avoimemmalla baanalla plaanailuun verrattuna. Pääsimme liikkeelle kuitenkin jo ennen yhtätoista aamulla, joten putput-veneily kapeikoissa sopi ihan mainiosti ohjelmaamme. Dragesvikenin punaisista rakennuksista koostuva Merikylä saatiin keulan eteen jo ennen kahta iltapäivällä. Kaikki sujuikin ihan mallikkaasti tähän asti. Saimme veneenkin kohtuullisen vähäisellä sähellyksellä laituriin rivakasta myötätuulesta huolimatta. Tosin vasta laiturille päästyämme huomasimme siinä varattu-lapun, joka ei tietenkään näkynyt kauemmas. Eli ei muuta kuin köydet irti taas ja uuteen yritykseen. Se ei sitten mennytkään aivan kuten elokuvissa. Ellei sitten veneilyaiheisesta komediasta ole kyse.

Poijun nappaaminen poijuhakaan ei onnistunut, ja tuuli vei meidät laiturille. Kiinnitimme keulaköyden, ja jätimme siihen sen verran löysää, että pääsisimme peruuttamaan poijulle asti. Anna meni perälaudalle aikomuksenaan napata poiju kiinni sieltä käsin. Puolessa välissä matkaa löysänä kannella ollut etuköysi nappasi kuitenkin sen verran kiinni keula-ankkuriin, että vene nykäisi ja Annan horjahti perälaudalta veteen. Simo huomasi onneksi tapahtuman heti, jotta sai otettua vedon pois potkureista. Ja tietysti Annalla sattui olemana paukkuliivit päällä, joten hyvin nopeasti ne suhahtivat täyteen. Onneksi taskuissa ei ollut kännyköitä tai lompakkoja, joten Anna lähti sitten kiinnittämään poijuköytemme uiden. Kyydissä katselijana ollut Aaro-poika säikähti hieman kohkausta ja äidin tippumista veteen, mutta rauhoittui kun kerroimme, että äiti vain kävi uimassa.

Episodin jälkeen ja Annan vaihdettua kuivat vaatteet päälleen yritin kiinnittää veneemme verkkovirtaan. Sekään ei onnistunut, sillä olimme keskellä laituria ja ainoat pistorasiat olivat paitsi liian kaukana, myös varattuja. Joten meidän piti pärjäillä hupiakkujen edellisen latauksen voimalla. Hupiakkujen samaista latinkia oli käytetty myös edelliseen yöreissuun, joten törsäiltäväksi meillä ei virtaa ollut. Lähdimme tutustumaan Porkkalan Merikylän miljööseen. Kaikki näytti keskittyvän rannassa oleviin muutamiin, mukavan näköisiin puurakennuksiin. Niiden takana oli vain parkkipaikkaa ja yksityisiä tontteja. Autojen pörräys on toki negatiivinen ilmiö vierasvenesatamassa. Mitään leikkipaikkaa Dragesvikenin pihapiiristä ei löytynyt.

Vierassataman palvelut olivat kuitenkin kohtuullisella tasolla ja punaisen pihapiirin tunnelma varsin viehättävä. Kahvilan luukulle maksettiin laiturigrillistä tilatut pizzat, samalla kun siitä laskettiin siiderit ja rahastettiin myös kaupan puolelta haeutut pillimehut sekä suoritettiin satamamaksut. Oikeaa yhden luukun periaatetta. Vaikka oltiin mantereen puolella, niin hintataso oli saaristomainen eli ei suinkaan pilkkahintainen. Pizza ajoi kuitenkin asiansa, eli ainakin poisti nälän. Illemmalla avautunut ravintolapuoli näytti enemmänkin houkuttelevalta, ja hieman harmitti ettemme iltapäiväpizzan täyttäminä enää kyenneet venevajamaista ruokailumiljöötä testaamaan. Satamamaksuun (22 e) kuului yleisen saunavuoron käyttö, jonka hyödynsimme. Naisten vuorolla saunassa ei muita ollut näkynyt, ja miesten vuorolla Simo ja Aarokin saivat kylpeä ja löylytellä lähes privaatisti. Uimapaikkaa laiturin reunalla, lähes rannassa sijaitsevaan saunaan ei valitettavasti ole tehty.

Saunan rentouttamina kävimme vielä hörppäämässä kahvilassa iltasumpit ja makaot sekä munkit. Näiden jälkeen olimme valmiit siirtymään veneeseen ja hiljalleen sänkyyn köllöttelemään. Mitään unta häiritsevää mekkalaa Merikylästä tai laiturin muista veneistä ei kuulunut. Harmiksemme totesimme, ettei Webastomme ollut vieläkään kunnossa, ja vedimme vähän enemmän vaatetta yöasuksi.

Aamu koitti puoliaurinkoisena ja selkeästi edellistä päivää tyynempänä. Aamupalan jälkeen lähdimme jo plaanailemaan ulkoväylää pitkin kohti Lauttasaarta. Paluu tyynehköllä merellä ei vienyt tuntiakaan, kun matkanopeutena pidettiin noin 26 solmua. Pian kotisatamaan saavuttuamme tuli niskaan sade kuten ennustettu. Pituutta reissulle tuli 44,6 NM.

Lokitiedot

Kippari(t)
Miehistö
,
Tuuli
Kohtalainen tuuli, 4–7 m/s
Navakka tuuli, 8–13 m/s
Pilvisyys
Selkeää
Puolipilvistä
Veden lämpötila
14-16 °C
Kohteet
Alueet
Espoo, Helsinki, Kirkkonummi
Avainsanat
, , , , , , ,
Split Pot saapui molskahtaen Porkkalan Dragesvikenin laituriin
Dragesviken, vierasvenesatama
Dragesviken, Porkkalan vierassataman laituri
Bäro-laiva Dragesvikenin lahdella
Dragesviken, Porkkalan vierasvenesatama
Dragesviken, Porkkalan Merikylä
Dragesviken, Porkkalan Merikylän terassia
Dragesviken, Porkkalan Merikylän terassi
Dragesvikenin Merikylän laiturilla toimii pizza-grilli
Sääennusteen päivitys: lähitulevaisuus näyttää sateiselta
Dragesvikenissä saa kaiken tarvittavan yhdeltä luukulta: vierassatamamaksu (22 e), kahvilatuotteet, laiturigrillin tuotteet sekä elintarvikkeet
Molskis ja kippis!
Dragesviken Porkkala Marin laiturigrillistä sai lähinnä pizzaa ja pastaa. Ravintolapuoli avautui vasta myöhemmin.
Pizzapäivä
Aaron suosikkijälkkäreihin kuuluu minttu-Puffet
Dragesviken Porkkala Marin ja Aaro
Ravintola Bryggan on Aaron takana tunnelmallisen venevajamaisessa miljöössä
Dragesviken Porkkala Marin kahvila ja vierassataman WC:t
Dragesviken Porkkala Marin vierassataman laituri
Dragesviken Porkkala Marin, Bäro-alus
Dragesviken Porkkala Marin piha
Iltapalamunkkia kohti
Iltapalamunkki Porkkala Marinin kahvilasta
Molskahtaessa testatut paukkuliivit, hyvin toimivat!